Ohjelmointityyppien

Ohjelmointityyppien artikkeli käsittelee tapoja lähestyä ohjelmointia ja laskentaa. Ne kuvaavat, miten laskentoja ilmaistaan, miten tilan muutoksia hallitaan ja millä periaatteilla ohjelmakooda järjestetään. Tyypillisesti puhutaan ohjelmointiparadigmeista eli tavoista luoda ja järjestää koodia sekä ratkaista ongelmia.

Imperatiivinen ohjelmointi antaa ohjelman suorituksen yksittäisten ohjeiden ja tilanmuutosten kautta. Siinä määritellään, miten tehtävä tehdään askel askeleelta, usein tilaa muuttamalla. Procedural voi nähdä alalajina; esimerkkejä kielistä ovat C ja perinteinen Python. Deklaratiivinen ohjelmointi keskittyy siihen, mitä halutaan saavuttaa, ei siihen miten siihen päästään. Tähän liittyy usein korkealla tasolla määritelty logiikka ja vähemmän tilan hallintaa. Esimerkkejä ovat SQL ja Prolog sekä monissa yhteyksissä funktionaaliset ja logiikkaan pohjautuvat lähestymistavat.

Funktionaalinen ohjelmointi korostaa puhtaita funktioita, immutabiliteettia ja ensisijaista sivuvaikutusten välttämistä. Ominaisuudet helpottavat koodin testausta ja rinnakkaisläheistä laskentaa. Tunnettuja kieliä ovat Haskell, Erlang ja F#.

Objektiorientaatio rakentuu oliomuotoisille olioille, luokille ja periytyvyydelle. Se tukee encapsulointia, polymorfiaa ja moduulisuutta. Yleistyvyydestä huolimatta monet modernit kielet tukevat useaa paradigmaa (mult paradigm languages), kuten Python, JavaScript, Java, C# ja Scala.

Ohjelmointityyppien tunteminen auttaa valitsemaan sopivan kielen ja suunnittelumallin sekä ymmärtämään koodin rakennetta, ylläpidettävyyttä ja suorituskykyä. Taiteelliset rajat näiden kategorioiden välillä eivät ole aina vakaat, ja monta ohjelmointikieltä yhdistää useita tyylipiirteitä.