Nukleosidillä

Nukleosidi on kemiallinen yhdiste, joka koostuu sokerifragmentista (ribose tai deoksiriboosi) ja siihen liittyvästä orgaanisesta emästä N-glykosidisidoksella. Nukleosidi ei sisällä fosfaattiryhmää; kun siihen lisätään yksi tai useampi fosfaatti, muodostuu nukleotidi. Nukleosidit eroavat nukleotideista sillä, että niiden rakenne ei sisällä fosfaattia.

Rakenne ja luokittelu: Nukleosidit jaetaan ribonukleosideihin (ribose-sokeri) ja deoksiribonukleosideihin (deoksiriboosi). Emäkset jaetaan puriineihin (adenosiini, guanosini) ja pyrimidiineihin (sytidiini, tymidiini deoksiribonukleosidissä, uridiini ribonukleosidissä). Puriinien sidos kohta on N9 ja pyrimidiinien N1. Ribosen tai deoksiribonosien lisäksi emäksen tyyppi määrittää sallitun konfiguraation.

Yleisimmät nukleosidit ovat adenosini, guanosini, cytidiini, uridini sekä deoksytymidiini (deoksytimidiini). Inosine on esimerkki muokatusta nukleosidistä, jota löytyy joissakin RNA-molekyyleissä.

Aineenvaihdunta ja tehtävät: Nukleosideja käytetään solujen energia- ja rakennemateriaaleina pitkälti nukleotidin synteesissä. Ne voivat siirtyä soluista toiseen ja niille tapahtuu fosforylaatio mikrosurkuisten kinasteiden kautta mono-, di- tai triphosfaatiksi, jolloin ne toimivat osana DNA- tai RNA-synteesiä sekä erilaisissa signaalisissa reaktioissa. Salvage-reitit kierrättävät ulkoisia nukleosideja, mikä säästää energiaa ja resursseja.

Lääketiede ja terapeuttinen merkitys: Nukleosidi-analogeja käytetään virusten ja syövän hoidoissa, koska ne jäljittelevät normaaleja nukleosideja ja vaativat fosforylaation aktivoituakseen. Aktivoituneita fosfaatteja voivat estää polymeraasien toimintaa tai päättää DNA/RNA-ketjun.

Yhteenveto: Nukleosidi on perustavanlaatuinen rakennuspalikka, joka yhdistää emäksen ja sokerin ja toimii sekä solutasolla bioaktiivisten nucleotidin esiasteena että lääketieteellisesti tärkeänä molekyylinä.