nukleosidistä

Nukleosidi on kemiallinen yhdiste, joka koostuu sokeri- ja emäskomponentista ilman fosfaattiryhmää. Sokerina on joko riboosi (RNA) tai deoksiriboosi (DNA), ja emä on kiinnitetty sokeriin N-glykosidisidoksella. Nukleosidit eroavat nukleotideista siinä, että nukleotideissa on fosfaattiryhmä, kun taas nukleosideilla ei ole.

Nukleosidit jaetaan emäksen rakenteen mukaan puriini- ja pyrimidiinisiin nukleosideihin. Esimerkkejä puriinisista nukleosideista ovat adenosine ja guanosine, pyrimidiinisiä ovat sytidiini, uridiini ja tymidiini. Nukleosideilla voi olla sekä riboosi- että deoksiriboosisokeri: ribonukleosideja ovat esimerkiksi adenosine, guanosine, cytidine ja uridine, deoksiribonukleosideja puolestaan deoxyadenosine, deoxyguanosine, deoxycytidine ja thymidine.

Biokemiallisessa kontekstissa nukleosidit toimivat nucleotidejen esiasteina. Solut voivat käyttää salvage-reittejä, jolloin nukleosidi fosforyloidaan ja muodostuu nucleotideja. Nukleosidien hajoaminen tapahtuu entsyymien toimesta, jolloin emä ja sokeri vapautuvat ja kiertokulku etenee.

Lääkkeellisesti nukleosidi-analogit ovat tärkeitä lääkkeitä: ne jäljittelevät luonnollisia nukleosideja ja voivat estää DNA- tai RNA-synteein sekä vaikuttaa virus- tai syöpäsolujen kasvuun. Esimerkkejä ovat acyclovir, zidovudine sekä lamivudine ja gemcitabiini.

Nukleosidit ovat keskeisiä sekä perusbiokemiassa että biolääketieteessä, ja niiden tutkimus kattaa sekä solujen fysiologian että lääkeaineiden kehityksen.