fosforyloidaan

Fosforylaatio on biokemiallinen prosessi, jossa fosfaattiryhmä lisätään molekyyliin. Yleensä fosfaatti siirtyy ATP:stä kohdemolekyyliin, ja tämän reaktion katalysoivat entsyymit, joita kutsutaan kinaaseiksi. Fosforylaation vaikutus voi muuttaa proteiinin rakennetta, aktivoida tai inaktivoida sen sekä muuttaa sen entsymaattista aktiivisuutta tai solunsisäistä sijaintia.

Fosforylaatio on yleensä nopeasti säädettävä, ja sitä voivat vastata defosforylaatio eli fosfaatin poistaminen sekä fosfataasit. Tämä tekee fosforylaatiosta keskeisen nopean ja reversiiblin keinon solujen signaalien ja toimintojen säätelyssä.

Proteiinien fosforylaation kohdemolekyyleissä yleisimpiä ovat seriinien, treoniinien ja tirosiinien aminohapot, joiden fosforylaatio vaikuttaa proteiinien toimintaan. Histidiini-fosforylaatio on vähemmän vakaata ja esiintyy erityisesti bakteereissa ja joissain arkeoneissa.

Fosforylaatio on keskeinen säätelykeino solujen signaalinvälityksessä, aineenvaihdunnassa ja solujen jakautumisessa. Sitä käytetään esimerkiksi reseptorivälitteisissä signaaliketjuissa sekä erilaisissa kasvu- ja stressisignaaleissa. Fosforylaatio voi muuttaa proteiinien vuorovaikutuksia ja niiden solunsisäistä lokalisointia.

Tutkimuksessa fosforylaatio havaitaan usein massaspektrometrialla sekä fosfospecifisillä antikeholla. Fosfoproteomian analyysi paljastaa laajan joukon fosforylaatio-tapahtumia. Poikkeavuudet fosforylaatioissa liittyvät moniin sairauksiin, kuten syöpiin ja neurodegeneratiivisiin sairauksiin. Kinai-inhibitorit ovat tärkeitä lääkkeitä erilaisten sairauksien hoidossa.