Nominaalimuotoja

Nominaalimuotoja, tai nominaalisia muotoja, ovat sanojen muotoja, joita käytetään kuten ne olisivat nimiä tai nimellisiä ilmaisuja. Tämä käsite kattaa sekä substantiivien ja adjektiivien taivutettavat muodot että verbeistä johdettuja nominaalisia muotoja. Nominaalimuotoja käytetään silloin, kun sana osallistuu lauseeseen nimittäjänä, subjektina tai objektina, tai kun verbistä halutaan puhua toimintana yleisenä asiana.

Substantiivien nominaalimuotoja ovat yksikkö- ja monikkomuodot sekä niiden taivutuspäätteet, joilla ilmaistaan sijainti, omistus tai muuta merkitystä: esimerkiksi nominatiivi, genetiivi, partitiivi ja muut sijamuodot sekä lukumäärä. Näiden muotojen avulla sanoista voidaan muodostaa lauseen keskeisiä sanoja, kuten "talo" (perusmuoto), "talon" (omistus), "taloa" (osittainen kohde) ja niin edelleen.

Verbeistä voidaan muodostaa nominaalisia muotoja, jotka toimivat substantiiveina tai nimityksinä. Yleisimmät ovat -minen -sananmuodot, kuten lukeminen, kirjoittaminen ja harjoittaminen, jotka kuvaavat teon tai toiminnan nimeä. Lisäksi verbeistä voidaan muodostaa agenttimuotoja, kuten kirjoittaja tai opettaja, jotka viittaavat tekijään.

Infinitiivit ja muut verbien nominaalimuodot voivat myös toimia lauseen-subjekteina tai objektiivina: esimerkiksi lauseessa Lukeminen on tärkeää käytetään lukemista käsittelemään toimintaa yleisellä tasolla. Nominaalimuotojen ymmärtäminen auttaa erottamaan, milloin sana toimii nimeäjänä ja milloin se on pelkästään verbin taivutusmuoto.

Nominaalimuotoja käsitellään tyypillisesti suomalaisen taivutuksen ja sanaluokkien yhteydessä sekä kieli- ja kielioppikirjoissa.