Nimittävätrelatiivipronomien

Nimittävätrelatiivipronomien on termi, jota käytetään joissakin suomalaisen lingvistiikan keskusteluissa kuvaamaan mahdollisesta pronominien ryhmästä, joka yhdistää nimittävän (identifioivan) funktion ja relatiivipronominien relativisointitehtävän. Käytännössä termi viittaa teoriaan, jonka mukaan tietyt pronominiformit tai pronominien käytön tilanteet voivat sekä nimetä viittaamansa kohteen että aloittaa tai ohjata suhteellista päähdettä.

Käytännön syntaksissa nimittävätrelatiivipronomien ei välttämättä edusta erillistä, vakiintunutta morfologista luokkaa suomen kielessä. Sen sijaan käsite on lähinnä analyysin ja tutkimuksen väline: se korostaa sitä, miten nimittäminen ja relatiivisuus voivat kytkeytyä toisiinsa kontekstissa, jossa viitataan ennen mainittuun kohteeseen ja samalla määritellään tai tarkennetaan sen identiteetti suhteellisen lauseen kautta. Erottelun kannalta kyseessä on enemmän teoreettinen käsite kuin itsenäinen kongressio‑ tai muotoinen taivutusluokka.

Käyttö ja tutkimus ovat rajallisia: nimittävätrelatiivipronomien ei ole laajasti hyväksytty tai yleisesti käytetty nimitys suomen kielessä, ja monet grammatikat käsittelevät nimittelyä ja relativisaatiota erillisinä ilmiöinä. Termi esiintyy lähinnä keskusteluissa, joissa pohditaan, miten identifioivia pronomineja ja relatiivisia rakenteita voitaisiin yhdistää tai millaisia poikkeavia tulkintoja tällaiset ilmiöt antaisi.

Vaikka käsite on kiistanalainen ja ei vakiintunut, nimittävätrelatiivipronomien lauseet tarjoavat näkökulman siihen, miten kielen käyttäminen nimeämiseen ja välittömästi seuraavaan suhteelliseen kennoon voi muodostua yhdenmukaisemmaksi kokonaisuudeksi.