nimittäminen

Nimittäminen on toiminta, jossa henkilö nimetään hoitamaan virka, tehtävä tai asema. Siitä käytetään usein synonyymeja kuten nimeäminen ja virka- tai tehtävään määrääminen. Nimittäminen merkitsee sekä nimeämispäätöksen tekemistä että siihen liittyvää vastuun ja oikeuksien siirtoa henkilölle.

Nimittämistä esiintyy monilla tasoilla: julkisessa hallinnossa, yritys- ja järjestömaailmassa sekä uskonnollisissa yhteisöissä. Esimerkkejä ovat hallituksen jäsenten tai ministerien nimeäminen, toimitusjohtajan tai hallituksen jäsenten nimittäminen yrityksessä sekä piispan tai muun seurayhteisön johtajan nimittäminen. Nimittäminen voi tapahtua sekä hierarkkisen päätöksentekijän että noudatetun säädöksen perusteella että yleisemmän neuvonnan ja arvioinnin kautta.

Prosessi vaihtelee oikeudellisen ja organisatorisen kehyksen mukaan. Yleensä nimittäminen sisältää kelpoisuuden, taustan ja soveltuvuuden arvioinnin, nimityspäätöksen tekemisen sekä virallisen julkistamisen tai vahvistamisen. Joissakin tapauksissa nimitys vaatii parlamentaarisen tai muun ylemmän viranomaisen hyväksynnän, avoimuuden ja vastuunalaisuuden periaatteita. Nimittämisen yhteydessä voidaan erikseen erottaa ehdokkuus (ehdokkaana oleminen) ja lopullinen nimitys, eli viran virallinen vastaanottaminen.

Keskustelua nimittämisestä käyvät usein esiin kysymykset läpinäkyvyydestä, kelpoisuudesta, puoluepoliittisesta vaikuttamisesta ja virkavalinnan meritokraatiosta. Nimittäminen on keskeinen osa hallinnon ja organisaatioiden johtorakenteita, ja sille asetetaan usein vaatimuksia sekä oikeudellisia että eettisiä periaatteita.