NICkortit

NIC-kortti, suomeksi verkon liittymäkortti, on tietokoneen lisälaite tai emolevylle integroitu ratkaisu, joka tarjoaa verkkoyhteyden toiseen laitteeseen tai verkkoon. Kortti huolehtii datan siirtämisestä sekä fyysisen ja linkin tason toiminnoista. Yleisiä muotoja ovat erilliset PCIe-kortit sekä USB-yhteydellä toimivat laitteet; myös joissakin moderneissa järjestelmissä verkko-ominaisuuksia on integroitu suoraan emolevylle.

Useimpia NIC-kortteja on Ethernet-tyyppisiä, jotka tarjoavat RJ-45 -portteja ja nopeuksia 10/100/1000 Mbps sekä nykyisin yleisiä 2,5/5/10 Gbps ja myös 25/40/100 Gbps -ratkaisuja palvelinympäristöissä. Muodot vaihtelevat PCIe-, M.2- ja USB-korttien välillä. Langattomia vaihtoehtoja on myös, kuten Wi‑Fi-sovittimia, jotka mahdollistavat langattoman verkkoyhteyden.

Keskeisiä toimintoja ovat MAC-osoitteen hallinta, pakettien käsittely sekä VLAN-tuki. Osa korteista tarjoaa lisäominaisuuksia, kuten offload-ominaisuuksia (esimerkiksi checksum- ja salausoffload), jotka siirtävät osa käsittelystä laitteistolle ja voivat pienentää prosessorin kuormitusta.

Käyttökohteita ovat työpöytätietokoneet, palvelimet ja tallennusjärjestelmät, joissa verkon kaistanleveys ja luotettavuus ovat tärkeitä. NIC-kortteja valmistetaan sekä kuluttaja- että yrityskäyttöön, ja ne voivat parantaa verkon suorituskykyä erityisesti virtuaalipalveluissa, suurissa tiedonsiirroissa ja datakeskusratkaisuissa.

Standardit ja yhteensopivuus: NIC-kortit noudattavat IEEE 802.3 Ethernet -standardeja ja monissa tapauksissa IEEE 802.11 Wi‑Fi -standardeja langattomille korteille. Ne käyttävät PCIe-väylää tai USB-liitäntää, ja ne tukevat useita käyttöjärjestelmiä, kuten Windows, Linux ja macOS.