NICkortti

NICkortti, tai NIC-kortti, on tietokoneen verkkoyhteyden mahdollistava laite, joka liittää laitteen verkkoon. Se voi olla sisäinen kortti asennettuna emolevylle tai ulkoinen laite USB-liitännällä. NIC-kortteja on sekä langallisia että langattomia; langalliset käyttävät Ethernet-standardeja ja langattomat Wi-Fi-standardeja.

Form factorit ja liitännät vaihtelevat. Yleisimmät sisäiset kortit ovat PCIe- tai vanhemmat PCI-kortit, sekä nykyisin yleiset Mini PCIe- ja M.2-mallit. Ulkoiset verkko­kortit voivat olla USB-pohjaisia. Nopeudet vaihtelevat suuresti: perinteisissä 10/100/1000-tasoisissa korteissa olevan nopeuden luvataan yleisimmin 1 Gbps, kun taas erityisesti palvelin- ja datakeskissä tarjolla on 10 Gbps ja korkeampia. Langattomien NIC-korttien nopeudet riippuvat valitusta Wi‑Fi-standardista (esim. 802.11n/ac/ax) sekä ympäristötekijöistä.

Ominaisuudet ja yhteensopivuus. Useimmilla korteilla on omalla MAC-osoitteellaan varustettu yksilöllinen osoite, tuki VLAN-tunnisteelle (IEEE 802.1Q) sekä usein Wake-on-LAN-toiminto. Monet korteista tarjoavat myös näytönohjaimen tapaisia offload-ominaisuuksia, jotka vapauttavat prosessorin resursseja verkkoliikenteen käsittelystä.

Käyttö ja ylläpito. Asennus tapahtuu kortin tyypin mukaan: sisäiset kortit asennetaan PCIe-/M.2-paikkoihin, ulkoiset kortit liitetään USB:n kautta. Asennuksen jälkeen ajurit asennetaan käyttöjärjestelmään ja verkkokortin asetukset määritetään, yleisesti automaattisesti DHCP- tai staattisen IP-osoitteen avulla. NIC-kortit ovat keskeisiä sekä kotikäytössä että yritys- ja palvelinympäristöissä verkkoyhteyksien toteuttamiseen.