Myrkytyksen

Myrkytyksen käsite kuvaa tilannetta, jossa elimistöön kohdistuva altistus haitalliselle aineelle aiheuttaa terveydellisiä haittoja. Myrkytykset voivat olla äkillisiä tai kroonisia ja ne voivat johtua monista eri aineista sekä altistumistavoista.

Yleisimmät syyt ovat lääkkeet ja kotitalouksien kemikaalit, alkoholi, hiilimonoksidi sekä torjunta-aineet ja raskasmetallit. Altistuminen voi tapahtua suun kautta, ihon läpi tai hengitysteiden kautta. Lapset ovat erityisen alttiita vahingossa tapahtuville myrkytyksille, koska he voivat niellä tai koskettaa myrkyllisiä aineita.

Oireet riippuvat aineesta ja annoksesta, mutta yleisiä ovat pahoinvointi, oksentelu, vatsakipu sekä päänsärky tai huonovointisuus. Keskushermoston oireet kuten uneliaisuus, sekavuus tai kouristukset sekä hengitys- tai sydänoireet voivat ilmetä. Oireet voivat kehittyä nopeasti tai viivästyä.

Diagnoosi perustuu potilaan historiaan ja oireisiin sekä laboratoriokokeisiin ja toksikologisiin testeihin. Tarvittaessa seurataan elintoimintoja ja tehdään lisätutkimuksia. On tärkeää selvittää altistuslähde ja ajoitus, jotta hoito voidaan kohdentaa oikein.

Hoito keskittyy elintoimintojen turvaamiseen sekä myrkyllisen aineen poistamiseen tai neutralointiin. Ensiapu on ensisijaista ja potilas ohjataan hoitoon. Toimenpiteisiin voi kuulua decontaminaatio sekä antidotit, kuten nalokson opioidmyrkytyksessä, N-asetyylikysteiini parasetamolin yliannostuksessa sekä fomepizol metanol- tai etyleeniglykolimyrkytyksessä. Atropiini ja pralidoksiini voivat olla hyödyllisiä organofosfaatimyrkytyksissä. Lisäksi hoitoon sisältyy nesteytystä, hapenantoa ja tukea hengitykselle. Ennaltaehkäisyyn kuuluu turvallinen säilytys, lasten suojaus ja yleinen tietoisuus myrkytyksen vaaroista.