Muistintyyppien

Muistintyyppien käsite viittaa siihen, miten ihmiset jäsentävät ja tallentavat kokemuksiaan lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. Yleisimmin muistia jaellaan sensoriseen muistiin, työmuistiin ja pitkäkestoiseen muistiin.

Sensorinen muisti kerää aisti-informaatiota hyvin lyhyeksi ajaksi ja säilyttää sen pienessä tilassa. Kapasiteetti on suuri, mutta kesto ultra lyhyt, usein millisekunneista sekunteihin. Sensorista muistia voidaan tarkastella ikonisen muistin (visuaalinen) ja äänimuistin (kuulohavainto) kautta, jotka mahdollistavat havaintojen väliaikaisen tarkkanäön ja jälkikohinan.

Työmuisti on aktiivinen järjestelmä, joka käsittelee ja ylläpitää juuri tällä hetkellä olennaista informaatiota. Sen kapasiteetti on rajallinen, tyypillisesti noin 4–7 yksikköä, ja kesto on lyhyt ilman toistamista, yleensä noin 15–30 sekuntia. Työmuisti tukee kognitiivisia toimintoja kuten päättely, oppiminen ja suunnittelu. Alajärjestelmiin kuuluvat muun muassa fonologinen lenkki, visuo-spatiaalinen työtila sekä episodinen puskuri.

Pitkäkestoinen muisti tallentaa tietoa, joka voi pysyä käytettävissä pitkään, jopa vuosia tai koko elämän ajan. Kapasiteetti on käytännössä rajaton ja muistojen säilyminen riippuu monista tekijöistä sekä muistamisen toistosta ja merkityksellisyydestä. Pitkäkestoisen muistin pääjakoparannus on deklaratiivinen (explicit) muist ja implisiittinen (implicit) muist. Deklaratiivinen muist jakautuu episodiseen (tapahtumat ja henkilökohtaiset kokemukset) sekä semanttiseen (tietopohja ja yleissivistys). Implisiittinen muistiin kuuluvat muun muassa proseduraalinen muist (taidot ja toiminnot) sekä osa-alueet kuten ehdollinen oppiminen.

Muistin prosessit kattavat encodingin eli muistinmerkintä, tallennuksen ja resurssien palautuksen. Unen rooli konsolidaatiossa ja oppimisen tukena on huomattava, ja muistirakenne voi muuttua elämän aikana eri kokemusten kautta.