Monimenetelmäisyyden

Monimenetelmäisyyden on tutkimusfilosofinen ja käytännöllinen lähestymistapa, jossa tutkimuksessa käytetään useita menetelmiä samaan aikaan tai peräkkäin. Se kuuluu menetelmäpluraalisiin suuntauksiin ja liittyy usein ilmiöiden monimuotoisuuden ymmärtämiseen sekä triangulaation tarjoamiin vahvuuksiin. Tavoitteena on kerätä eri lähteistä sekä määrällistä että laadullista aineistoa ja integroida ne koherentiksi tulkinnaksi, joka sekä validoi että täydentää toisiaan.

Käytännössä monimenetelmäisyys voi toteutua useissa malleissa: sequential designs (tutkimus etenee vaiheittain, toisen menetelmän tulokset ohjaavat seuraavaa), concurrent designs (eri menetelmät keräävät dataa samanaikaisesti) sekä multi-method designit, joissa erilaiset menetelmät palvelevat samaa tutkimuskysymystä. Yhteisiä keinoja ovat sekä määrällisten että laadullisten menetelmien käyttö, kuten kyselyt, haastattelut, fokusryhmät, dokumenttianalyysi ja havainnointi. Integraatio voi tapahtua suunnittelussa, analyysissä tai tulkinnassa, ja se voi painottaa triangulaatiota, vastaavuuden hakemista tai täydentävyyttä.

Hyödyt ovat laajan ja syvän datan mahdollisuus, paremman validiteetin ja luotettavuuden addressointi sekä teoreettisen kehityksen tuki. Haasteita ovat suunnittelun monimutkaisuus, resurssien tarve, ammattitaidon laajuus sekä erilaisten datatyökalujen ja analyysien yhdistäminen. Monimenetelmäisyys on erityisen suosittu sosiaalitieteissä, kasvatustieteissä, terveystieteissä ja markkinatutkimuksessa, joissa ilmiöt ovat moniulotteisia.

Termiä voidaan pitää sekä tutkimuslähtökohtana että metodologisena vakuutuksena siitä, että useamman kuin yhden menetelmän hyödyntäminen voi tuottaa kattavamman kuvan todellisuudesta.