täydentävyyttä

Täydentävyyttä on termi, jota käytetään suomen kieliopissa kuvaamaan predikaatin tarvetta tai mahdollisuutta saada siihen täydentäviä elementtejä, joiden avulla väite muodostaa täsmällisen merkityksen. Täydentävä elementti voi olla esimerkiksi substantiivinen objekti, adverbiaalinen lause tai alistuslause, ja sen rooli on täyttää predikaatin valenssiin kuuluvat argumentit. Eri kielissä täydentävyyden ilmaisut ja säännöt vaihtelevat, mutta yleisesti kysymys keskittyy siihen, millaisia lisäosien konstituutioita väite tarvitsee tai sallii.

Kielitieteessä täydentävyyden käsite liittyy argumenttien rakennetyyppiin (valenssi) sekä subcategorisointiin. Se auttaa selittämään, miksi jotkut lauseet ovat mahdollisia ja toiset eivät, sekä miten täydennykset vaikuttavat lauseen merkitykseen ja syntaksiin. Pakolliset täydennykset rajoittavat lauseen mahdollista rakennetta, kun taas valinnaiset täydennykset voivat lisätä tarkkuutta tai vivahteita.

Termi juontaa sanasta täydentää ja täydennys. Täydentävyyden tutkimus on erityisen keskeistä kielitieteen alueilla, kuten syntaksin, semantiikan ja vertailukielen tutkimuksessa, joissa tarkastellaan, miten eri kielet hoitavat predikaatin täydentämistarpeen. Täydentävyyden käsitteeseen viitataan usein tutkimuksissa, joissa kuvataan lauseen osien rooleja ja niiden keskinäistä suhteellista asemaa.