Moniarvoisten

Moniarvoisten arvojen käsite, yleensä käännettynä value pluralismiksi, tarkoittaa näkemystä siitä, että moraalisessa ja yhteiskunnallisessa elämässä on useita keskeisiä arvoja, jotka ovat päteviä yhtä aikaa mutta voivat olla keskenään ristiriidassa. Tyypillisiä arvoja ovat esimerkiksi vapaus, oikeudenmukaisuus, turvallisuus, hyvinvointi, autonomia ja vastuu. Arvot eivät aina ole mitattavissa tai alisteisia yhdelle yleiselle mittarille, ja täydellistä, yhden arvon ylivertaista ratkaisua voidaan pitää epärealistisena.

Käytännössä moniarvoisuus korostaa, että päätöksenteko vaatii harkintaa, julkista legitimointia sekä tapauskohtaisia kompromisseja. Päätösten perusteleminen ei perustu pelkästään yhteen arvolataukseen, vaan tilalle voidaan ottaa useita arvorajoja sekä suhteellisuusarvioita. Tämä näkökulma on vaikuttanut sekä moraaliseen filosofiaan että politiikan ja oikeustieteen suunnitteluun, esimerkiksi lainsäädännön, sosiaalipolitiikan ja hallinnon käytäntöihin, joissa eri arvojen painotukset voivat muuttua kontekstin mukaan.

Historian ja teorian kannalta moniarvoisuutta on käsitelty voimakkaasti muun muassa Isaiah Berlinin ja muiden ajattelijoiden kautta, jotka ovat korostaneet arvojen incommensurabiliteettia sekä tarvetta arvokeskustelulle ja kompromisseille. Kritiikit huomauttavat, että liiallinen relativismi voi vaikeuttaa päätöksentekoa ja oikeutettujen yhteisten normeiden muodostamista, ja toisaalta monet pitävät moniarvoisuutta tärkeänä perustelemaan pluralistista demokratiaa ja moninaisuuden kunnioittamista.

Moniarvoisuus on yleisesti valtio- ja yhteiskuntatieteissä sekä etiikassa keskeinen käsite, jolla selitetään arvojärjestyksen vaihtelua kulttuurien, tilanteiden ja yksilöiden kokemusten mukaan.