Moniagenttipohjaisissa

Moniagenttipohjaisissa järjestelmissä ratkaisut syntyvät useiden autonomisten agenttien yhteistoiminnan kautta. Jokainen agentti havainnoi ympäristöä, tekee päätöksiä omien tavoitteidensa pohjalta ja pyrkii edistämään sekä omia että yhteisiä päämääriä. Järjestelmä on hajautettu: ei ole yhtä keskuskomentoa, vaan toiminta on jaettu useille itsenäisille toimijoille, jotka voivat silti koordinoitua viestinnän avulla.

Ominaisuuksiin kuuluvat autonomia, sosiaalinen vuorovaikutus, reaktiivisuus ja proaktiivisuus sekä kyky toimia dynaamisessa, osin epävarmassa ympäristössä. Agentit voivat olla heterogeenisiä ja niillä on omat tieto-, päättely- ja oppimiskyvykkyytensä sekä omat motivaationsa.

Arkkitehtuurissa keskeisiä ovat agenttikerros, jonka sisällä agentit toimivat itsenäisesti, sekä ympäristö, jossa ne havaitsevat ja vaikuttavat. Viestintäprotokollat, kuten FIPA-ACL, mahdollistavat solmujen välisen vuorovaikutuksen. Yhteistä ontologiaa ja yhteisiä sanastoja käytetään tulkinnan ja yhteisymmärryksen helpottamiseksi. Middleware tukee laajennettavuutta ja yhteensopivuutta eri toteutusten välillä.

Sovellusalueet kattavat robotiikan, liikenne- ja logistiikkajärjestelmät, älykkäät energiaverkot, teollisuusautomaatio sekä simulaatio- ja mallinnusympäristöt. Moniagenttipohjaiset järjestelmät tarjoavat modulaarisuuden, skaalautuvuuden ja robustin suorituskyvyn sekä mahdollisuuden hajautettuun optimointiin ja epävarmuuden hallintaan.

Haasteisiin kuuluvat suunnittelun ja koordinoinnin kompleksisuus, yhteentoimivuuden varmistaminen eri toteutusten välillä, testauksen ja virheenkorjauksen vaikeudet sekä turvallisuus- ja yksityisyyden näkökohdat. Tutkimus ja käytännön sovellukset jatkavat kehittymistään kohti monimutkaisempien ja sopeutumiskykyisempien järjestelmien rakentamista.