Mittausperuste

Mittausperuste (measurement basis) tarkoittaa määriteltyä pohjaa, jonka mukaan mittaustulos muodostuu. Se kuvaa, mitä mitataan, millä tavalla mittaus tehdään, millaisia laitteita ja standardeja käytetään sekä millaiset olosuhteet mittauksen suorittamisessa on. Mittausperuste muodostaa perustan mittaustuloksen vertailukelpoisuudelle, toistettavuudelle ja jäljitettävyydelle.

Mittausperusteessa määritellään usein useita elementtejä: mitattava suure (esimerkiksi pituus, massa, lämpötila) ja sen yksikkö, käytetty mittausmenetelmä, mittalaitteet ja niiden kalibrointitila, referenssistandardit tai kalibraatioketju, mittauksen ympäristötekijät (esimerkiksi lämpötila, paine, kosteus), otosmenettely ja mahdolliset tiedon käsittelytavat sekä ilmoitettu mittausepätarkkuus tai toleranssit.

Käytännön merkitys on, että mittausperuste mahdollistaa tulosten vertailun eri instrumenttien, tutkimuslaitosten ja ajankohdan välillä sekä varmistaa tulosten jäljitettävyyden kansainvälisiin tai kansallisiin standardeihin. Se tukee laadunvarmistusta, hankkeiden ja tuotantoprosessien seurattavuutta sekä säädösten noudattamista.

Mittausperuste voi olla osa mittausprotokollaa, kalibrointiasiakirjaa tai muuta dokumentaatiota, jossa on kuvattu tarkasti käytetyt menetelmät, laitteet ja olosuhteet sekä arvioidut epävarmuudet. Esimerkkinä voidaan mainita laboratorio, joka mittaa veden lämpötilan kalibroidulla PR-merkkisellä lämpötilamittarilla huoneen lämpötilassa 20 °C ja ilmoittaa epävarmuuden sekä kalibrointilähteet.

Mittausperuste liittyy läheisesti jäljitettävyyteen, kalibrointiin, metrologyyn ja laatujärjestelmiin, ja sen asianmukainen dokumentointi parantaa mittausten luotettavuutta.