toistettavuudelle

Toistettavuudelle viittaa suomalaisessa tutkimus- ja laadunvarmistuskeskustelussa kykyyn saada samankaltaisia tuloksia, kun mittaus tai kokeilu toistetaan samojen ehtojen vallitessa. Käsite tunnetaan usein englanniksi sekä repeatability että, erityisesti laboratorio- ja mittauskonteksissa, toistettavuus. Erityisesti on tärkeää erottaa toistettavuus pidemmällä aikavälillä tapahtuvan toistamisen, joka voi sisältää pienemmän kontrollin ulkopuolisia tekijöitä, kuten eri operoijia tai laboratorioita koskien, koska näitä käsitellään usein erillisinä käsitteinä: toistettavuus (repeatability) vs. toistettavuus kansainvälisessä ja monitutkimuksellisessa vertailussa (reproducibility).

Määritelmä ja mittaaminen: Toistettavuus kuvaa mittausten tai kokeiden läheisyyttä toisiinsa, kun ne tehdään samoissa olosuhteissa – samalla välineellä, samalla tekijällä, samassa ympäristössä ja lyhyellä aikavälillä. Tulosten epävarmuutta arvioidaan tilastollisesti usein käyttämällä esimerkiksi keskihajontaa, vaihtelukerrointa (CV) tai ICC-arvoa (intraclass correlation coefficient). Laboratorioissa toistettavuutta testataan sekä sisäisinä mittauksina (toistometrit samassa kokeessa) että eri ajankohtina tehtyinä sarjoina.

Parantaminen ja käytäntö: Toistettavuuteen vaikuttavat instrumenttien kalibrointi, menetelmien tarkkuus, näytteiden käsittely, ympäristön vakaus sekä datan käsittelytavat. Parantamiskeinoja ovat standardoidut protokollat, henkilöstön koulutus, laadunvarmistuksen referenssimateriaalit, sokkoutettu ja satunnaistettu mittaaminen sekä automatisointi ja dokumentointi.

Käyttö ja rajoitteet: Raportointi toistettavuudesta auttaa tulosten tulkinnassa ja vertailemisessa. Se eroaa laajemmasta, laboratorio- ja menetelmäriippumattomasta reproducibility-käsitteestä, joka kattaa tulosten onnistuneen toistamisen useammissa olosuhteissa. Täydellistä toistettavuutta ei yleensä saavuteta luonnollisessa tutkimuksessa, mutta sen läpinäkyvä määrittäminen parantaa luotettavuutta.