Minäkertojan

Minäkertoja, tai minäkertojan kerrontatapa, on narratiivinen ääni, joka kertoo tapahtumat omasta näkökulmastaan käyttämällä ensimmäisen persoonan pronominia minä. Minäkertojan kertomus rakentuu subjektiiviseen kokemukseen ja tulkintaan, mikä luo lukijalle välittömän yhteyden kertojan mielentiloihin. Genetiivimuoto minäkertojan esiintyy fraaseissa kuten minäkertojan näkökulma tai minäkertojan kertomus, mikä viittaa tähän kertojan omaan käsitykseen todellisuudesta.

Ominaisuudet: minäkertoja ilmentää subjektiivisuutta, sisäisiä monologeja ja usein muistamisen kautta syntyvää todellisuuden kuvaa. Tiedot voivat kehittyä kertojan havaintojen ja muistin perusteella, eikä kertomus aina ole täydellisesti objektiivinen. Kertomus voi eteneä kronologisesti tai sisältää takautumia sekä pohdintoja, jolloin sekä nykyhetki että menneet tapahtumat rakentavat kertomusta.

Toiminnallinen vaikutus: minäkertojan ääni luo intiimin yhteyden lukijaan ja voi lisätä kerronnan uskottavuutta sekä samalla epävarmuutta, kun lukija joutuukin arvioimaan kertojan motiiveja ja puolueellisuutta. Tämä kerrontatapa voi syventää teemoja identiteetistä, muistamisen epävarmuudesta ja syyllisyydestä sekä vaikuttaa siihen, miten lukija hahmottaa tapahtumat ja muut henkilöhahmot.

Käyttö ja konteksti: minäkertojan ääni on yleinen proosassa, muistelmakirjallisuudessa ja autofiktiossa. Se sopii erityisesti tutkittavaksi identiteetin, muistin ja subjektiivisen todellisuuden teemoja. Verrattuna ulkopuoliseen kolmannen henkilön kertojaan minäkertoja rajoittaa tiedonlähteitä ja tarjoaa subjektiivisen, usein intiimin näkökulman.