Mikrokernelarkkitehtuuri
Mikrokernelarkkitehtuuri on käyttöjärjestelmäarkkitehtuuri, jossa ydin (mikrokernel) sisältää vain perustavanlaatuiset palvelut. Tyypillisesti mikrokernel vastaa prosessien ja säikeiden hallinnasta, muistinhallinnasta sekä keskeisestä ohjausviestinnästä (IPC) ja laitteistoresurssien hallinnasta. Suuret järjestelmäpalvelut, kuten tiedostojärjestelmät, ajurit ja verkkopalvelut, toteutetaan käyttäjätilan ohjelmina erillisissä prosesseissa, jotka kommunikoivat mikrokernelin kautta. Tämä malli korostaa pienyyttä, modulaarisuutta ja vikasietoisuutta.
Hyödyt ja periaatteet: modulaarisuus ja vikasietoisuus, koska palvelut ovat eristettyjä omiin prosesseihinsa; koko järjestelmä ei kaadu,
Haitat ja haasteet: suurin osa suorituskyvystä voi kärsiä IPC-viiveistä ja kontekstinvaihdoista, ja monimutkainen kokonaisuus vaatii huolellista
Esimerkkejä mikrokerneljärjestelmistä ovat MINIX 3, QNX Neutrino, seL4 sekä L4-perheen projektit. Mikrokernelipohjaiset järjestelmät ovat löytäneet käyttöä