Mielialahoitoa

Mielialahoitoa tarkoittaa mielialan häiriöihin liittyvien oireiden lievittämiseksi käytettyjen hoitojen kokonaisuutta. Tyypillisimpiä kohderyhmiä ovat masennus, kaksisuuntainen mielialahäiriö sekä muut mielialahäiriöt. Hoitoa suunnitellaan yksilöllisesti ja se voi koostua lääkkeistä, psykoterapiasta sekä elämäntapoja tukevista toimenpiteistä, kuten unirytmin ja liikunnan ylläpidosta.

Lääkitys on usein keskeinen osa hoitoa. Yleisimmät ryhmät ovat masennuslääkkeet (SSRI- ja SNRI-lääkkeet), mielialaa tasaavat lääkkeet (litium, lamotrigiini, valproaatti) sekä toisinaan lisähoitoina käytettävät antipsykootit. Lääkitystä valitaan yksilöllisesti, ja annoksia säädetään hoitovasteen sekä sivuvaikutusten mukaan. Seurantaan kuuluu mielialan muutosten sekä terveydentilan arviointi.

Psykoterapia ja elintapamuutokset ovat tärkeä osa hoitoa. Käytettyjä muotoja ovat kognitiivinen käyttäytymisterapia, ihmissuhdeterapia sekä perheterapia, erityisesti bipolaarisessa häiriössä. Psykoedukaatio, säännöllinen unirytmi ja liikunta tukevat mielialan vakauden ylläpitämistä. Valohoito voi auttaa kaamosmasennuksessa.

Neuromodulaatiohoidot kuten sähköhoito (ECT) ja toistuva transkraniaalinen magneettistimulaatio (TMS) voivat olla vaihtoehtoja vaikeahoitoisissa tapauksissa. Niillä on omat riskinsä ja ne toteutetaan ammattilaisten valvonnassa.

Vaikutukset vaihtelevat yksilöllisesti; usein parhaat tulokset syntyvät useamman hoitomuodon yhdistelmällä. Mahdollisia haittavaikutuksia ovat pahoinvointi, unettomuus, painonnousu sekä maniavaaran lisääntyminen tietyissä lääkkeissä. ECT:llä voi esiintyä väliaikaisia muistikokemusten muutos, ja hoidon suunnittelussa huomioidaan potilaan toiveet ja oikeudet.