Mielentuntemusten

Mielentuntemukset ovat suomalaisessa filosofisessa ja psykologisessa keskustelussa käytetty käsite, jolla tarkoitetaan yksilön subjektiivisia mielentiloja tai tietoisia kokemuksia. Termi kattaa aistimukset, havainnot, ajatukset, tunteet sekä muistot, eli kaiken sen, mikä muodostaa henkilön mielen sisällön kokemuksen hetkellä. Käytössä mielentuntemukset voivat viitata yleisesti mentaaleihin sisällöihin tai konkreettisemmin tiettyihin kokemuksiin, kuten fenomenaalisiin tiloihin.

Käytöltään mielentuntemukset esiintyvät erityisesti fenomenologian, mielenfilosofian ja kognitiotieteen teksteissä. Niissä korostuu erottaminen ulkoisista ärsykkeistä ja sisäisestä kokemusmaailmasta sekä pohdinta siitä, miten mielentuntemukset liittyvät tietoiseen havaitsemiseen, subjektiiviseen tietoisuuteen ja kognitiivisiin prosesseihin. Termin tarkoitus ja merkitys ovat vaihtelevia, ja eri kirjoittajat voivat käyttää sitä eri tavoin. Toisinaan mielentuntemukset viittaavat laajasti mielen sisäiseen sisältöön, kun taas toisinaan ne rajataan tietynlaisiin kokemuksiin, kuten kivun, pelon tai nautinnon kaltaisiin fenomenologisiin tiloihin.

Etymologisesti sana muodostuu sanoista mieli ja tuntemus, mikä heijastaa käsitteen tarkoitusta: sisäistä kokemusta eikä pelkästään ulkoista tapahtumapaikkaa. Mielentuntemusten käsite toimii välineenä pohtimaan, miten tietoisuus rakentuu ja miten subjektiivinen kokemus eroaa objektiivisesta todellisuudesta.