Metatietomallien

Metatietomallit ovat metadataa kuvaavien tietorakenteiden ja sääntöjen kokonaisuuksia, joita käytetään kuvaamaan resurssien ominaisuuksia kuten otsikko, tekijä, julkaisuvuosi ja arkkitehtuuri. Niiden tarkoitus on mahdollistaa resurssien löytämisen, ymmärtäminen ja vaihtaminen erilaisten järjestelmien välillä sekä säilyvyys.

Metatietomalli määrittelee, mitä kenttiä (elementtejä) voidaan tallentaa, millaisia arvoja niille annetaan, ja miten kentät liittyvät toisiinsa. Siihen kuuluu usein sanastot tai kontrolloidut osoitteistot (esim. avainsanat, nimeämiskäytännöt), sekä säännöt tämän datan muodosta ja käytöstä. Metatietomalliin voidaan liittää myös laatu- ja säilyvyyskriteerejä sekä erityyppisiä kuvausmenetelmiä.

Yleisimmät standardit ja kipupisteet: Dublin Core -malli on kevyt yleismalli, jota käytetään laajasti verkkopalveluissa. Laajemmat mallit kuten MODS, MARC, EAD ja PREMIS soveltuvat kirjasto-, arkisto- ja säilyttämistarkoituksiin. Tiedon integroinnissa ja linked data -ympäristöissä käytetään usein RDF:ää ja ontologioita.

Käyttökohteita ovat digitalsarkistot, kirjastot, museot sekä julkisen ja yksityisen sektorin digitaaliarkistot. Metatietomalleja käytetään metatietojen ylläpidossa, sanastojen hallinnassa sekä metatietojen yhteensovittamisessa eri järjestelmien välillä, myös sanastoyhteydet ja metatietovirrat huomioiden.

Kehittäminen ja hallinto: standardointiorganisaatiot, kirjasto- ja arkistosektorin viranomaiset sekä kansalliset kirjasto- ja tietohallintovirastot vastaavat malleista, niiden päivityksestä ja yhteentoimivuuden varmistamisesta. Ongelmat voivat liittyä sanastojen päällekkäisyyksiin, monikielisyyteen ja järjestelmien suorituskykyyn.