Metafyysinen

Metafyysinen on adjektiivi, jolla viitataan metafysiikkaan tai ilmiöihin, jotka ylittävät fyysisen todellisuuden. Suomen sana on johdettu käsitteestä metafysiikka; termi juontaa kreikkalaisesta ilmauksesta ta meta ta physika, jolla viitattiin Aristoteleen teosten “Fysiikan” jälkeisiin kirjoihin. Metafyysinen voi siten tarkoittaa sekä filosofian teoriaa että kulttuurisia ja taiteellisia ilmentymiä, jotka käsittelevät todellisuuden perimmäistä luonnetta.

Metafyysiset kysymykset keskittyvät todellisuuden perusrakenteisiin: olemassaolon luonteeseen, aikaan, paikkaan, syy-seuraussuhteisiin sekä mielen ja aineen suhteeseen. Keskeisiä ala-alueita ovat ontologia (olemassaolon luokkien ja substanssien tutkimus), sekä käsitteet kuten identiteetti, ominaisuus, mahdollisuus ja välttämäisyys. Lisäksi metafysiikka pohtii käsitteitä kuten universaalit, syy-seuraussuhteet ja todellisuuden riippuvuussuhteet tutkimuksissaan.

Metafyysinen tutkimus on perinteisesti nähty sekäSystemaattisena teoreettisena pohdiskeluna että kriittisesti suhteessa kokeelliseen tietoon. Epistemologiset ja empiristiset suuntaukset ovat kritisoineet metafysiikkaa sen vaikuttamiskyvystä ja siitä, etteivät sen väitteet ole suoraan empiirisesti testattavissa. Toisaalta monet filosofiset koulukunnat pitävät metafyysistä ajattelua perustavanlaatuisena osana todellisuuden ymmärtämistä ja tieteiden kehittämistä.

Käytännössä termiä metafyysinen käytetään myös laajemmin kulttuurissa kuvaamaan asioita, jotka eivät ole pelkästään aineellisia tai havaittavia, vaan viittaavat ihmisyyden, arvojen ja todellisuuden syviin ulottuvuuksiin.