syyseuraussuhteet

Sy­seuraussuhteet ovat ilmiön X ja sen seurausten Y välisiä syy–seuraussuhteita. Ne tarkoittavat, että X:n muutos johtaa Y:n muutokseen, eikä kyse ole pelkästään samanaikaisesta korrelaatiosta tai sattumasta. Syy–seuraussuhdetta voidaan kuvata sekä käytännön havainnoissa että teoreettisissa malleissa: X:n muuttaminen ennustaa Y:n muuttumista, ja syy-seuraussuhteen uskotaan kestävän kunottelevia karsintoja läpi.

Erottelu korrelaatiosta on keskeistä: korrelaatio kertoo, että X ja Y esiintyvät samanaikaisesti tietyllä tavalla, mutta se ei todista, että X aiheuttaa Y:n. Syy–seuraussuhteen osoittaminen vaatii usein kontrollia mahdollisista kolmannen tekijän vaikuttimista ja tavallisesti määrittelyä siitä, mitä tapahtuu, jos X muutetaan tai poistetaan.

Syyseuraussuhteita voidaan hahmottaa eri tavoin. Suora vaikutus tarkoittaa, että X vaikuttaa Y:hun ilman välikäsiä. Välillinen vaikutus syntyy, kun X muuttaa väliä Z, joka edelleen muuttaa Y:tä. Lisäksi käsitteet kuten välttämätön ja riittävä ehto kuvaavat, millaisia ehtoja on olemassa: Välttämätön ehto on sellainen, jonka puuttuminen estää Y:n ilmenemisen, kun taas riittävä ehto voi yksin johtaa Y:hyn, mutta Y voi silti esiintyä muista syistä.

Tutkimuksessa käytetään useita kausaalisen päättelyn menetelmiä. Kokeelliset tutkimukset, kuten satunnaistetut kontrolloidut kokeet, ja luonnolliset kokeilut tarjoavat puhtaita kausaalisuhteita. Epäsuorasti voidaan hyödyntää tavanomaisia kvantitatiivisia keinoja, kuten difference-in-differences -menetelmiä, instrumental variables -lähestymistapoja sekä propensity score -menetelmiä, sekä kausaalisten grafien (DAGs) apua syy-seuraussuhteiden visualisoinnissa ja virheellisten johtopäätösten vähentämisessä.

Esimerkkejä ovat politiikkatoimien vaikutukset talouskehitykseen, lääkkeen vaikutus sairauden kokeiluun verrattuna, tai koulutuksen vaikutus työmarkkinatuloksiin. Kaikissa tapauksissa pyritään erottelemaan todellinen kausaalinen vaikutus epäselvistä tekijöistä ja varmistamaan tulosten yleistettävyys.