Messinkiseoksia

Messinkiseokset ovat kuparin (Cu) ja sinkin (Zn) seoksia, joiden sinkkipitoisuus vaihtelee useista prosenteista aina noin neljäänkymmeneen prosenttiin. Sinkin määrä vaikuttaa niiden väriin, korroosionkestävyyteen ja mekaanisiin ominaisuuksiin, minkä vuoksi messinkiseoksia käytetään laajalti erilaisissa sovelluksissa.

Yleensä messinkiä luokitellaan sen rakenteen ja sinkkipitoisuuden mukaan. Alfamessinkit (alfa-brass) muodostavat yleensä matalammalla sinkkipitoisuudella yksijakoisen rakenteen, mikä mahdollistaa hyvän muokautuvuuden ja poikkeuksellisen hyvä työstettävyys. Alfamessinkien sinkkipitoisuus on noin alle 38 %; ne ovat usein helposti koneistettavia ja hitsattavia. Alfa+beta-messinkit (alfabrassikokonaisuus) tulivat käytännössä 38–45 % Zn-alueelle ja tarjoavat suurempaa lujuutta kiillotettavalla vastineella. Beta-messinkit ovat korkean sinkkipitoisuuden seoksia, jotka voivat olla hauraampia ja niitä käytetään harvemmin rakenteellisissa sovelluksissa.

Käytössä esiintyviä nimityksiä ovat esimerkiksi keltamessinki (CuZn30–40), punamessinki (alhaisempi Zn, usein näkyviä värieroja), sekä Muntz-metalli, joka viittaa CuZn40-seokseen ja on perinteisesti käytetty laajasti esimerkiksi laivaston ja putkistojen levytystarkoituksiin. Nickelisellaiset messinkiseokset, kuten nk. nickel brass, sisältävät sinkin ohella nikkeliä parantaen korroosionkestävyyttä ja lujuutta.

Ominaisuuksiin vaikuttavat sinkin määrä, kuparin puhtaus ja mahdolliset lisäaineet: messinki on hyvä työstettävä, sillä se koneistuu melko helposti ja sillä on hyvä valusetäisyys sekä muotoiltavuus. Sitä vastoin korkea sinkkitaso voi heikentää venyvyyttä ja lisätä haurautta. Korroosionkestävyys on yleisesti hyvä ilman erityisiä ympäristöjä, mutta dezinkifiointi ja patinointi voivat tapahtua joissakin aggressiivisissa olosuhteissa.

Messinkiseoksia käytetään muun muassa putkistoissa ja liitoksissa, rakennus- ja koristeosissa, erilaisissa pellittäjä- ja venttiiliosissa sekä soitinvalmistuksessa. Niiden valinta perustuu haluttuun väriin, lujuuteen, koneistettavuuteen ja ympäristövaatimuksiin.