sinkkipitoisuuden

Sinkkipitoisuus tarkoittaa sinkin määrää näytteessä. Yleisiä yksiköitä ovat massaa kohden mitatut mg/kg (ppm) elletään massa-%, erityisesti kiinteissä näytteissä, sekä mg/L nesteissä. Pitoisuus kuvaa sinkin kokonaismäärää tai sen jakautumista näytteessä, ja sitä käytetään esimerkiksi maaperän, elintarvikkeiden, vesistöjen ja materiaalien tarkkailussa.

Käyttökohteet ja tulkinta riippuvat näytteentorpeesta. Maaperässä sinkkipitoisuus kertoo peruslissien johtumista sekä sinkin saatavuutta kasveille; pitoisuus ja sen bio- tai mobiliteetti riippuvat pH:sta, orgaanisen aineen määrästä ja mineraalimuodoista. Elintarvikkeissa pitoisuus liittyy ravintoaineiden saantiin ja turvallisuuteen; tietyt ruoat ovat sinkkiä runsaita, toiset vähemmän. Vesieessä pitoisuus vaikuttaa ekosysteemiin ja vedenlaatuun.

Mittaaminen ja laadunvarmistus. Näytteet käsitellään asianmukaisesti, usein happamiksi digestoimalla, sen jälkeen sinkki voidaan määrätä atomien absorptio- tai emissiometreillä (AAS, ICP-OES, ICP-MS) tai kiinteänä näytteenä XRF-menetelmällä. Tulkintaa tukevat standardit, kalibrointi sekä vertailun mukaan laadunvarmistus ja vertailumallit.

Regulatoriset näkökulmat ja käyttöalueet. Sinkkipitoisuutta seurataan ympäristössä, ruoassa ja juomavedessä sekä teollisuuden prosesseissa; ohjearvot ja raja-arvot vaihtelevat maittain ja säädöksittäin. Pitoisuudet antavat tietoa sekä riskien hallinnasta että taloudellisesti tärkeiden materiaalien laadusta.