Menokehykset

Menokehykset ovat julkisen talouden budjetointiin liittyviä kehysjärjestelmiä, joiden tarkoituksena on rajoittaa menoja tietyn aikavälin sisällä. Ne asettavat kokonais- ja sektorikohtaiset enimmäismäärät sekä mahdolliset lisävarat tai joustovälineet. Menokehykset voivat kattaa sekä vuotuisen että useamman vuoden aikajänteen ja ne toimivat rakennuspalikoina budjetin valmistelulle.

Niiden tehtävä on tukea kestävää julkista taloutta, tukea priorisointia sekä lisätä budjetin suunnitelmallisuutta ja läpinäkyvyyttä. Ne antavat virastoille ja ministeriöille kehyksen, jonka sisällä ne voivat suunnitella hankintoja, palkkoja ja ohjelmia.

Kehykset sisältävät yleensä kokonaismenoille asetun ylärajan lisäksi sektorikohtaisia määrärahoja ja mahdollisia vapaasti käytettävissä olevia varoja. Joissakin järjestelmissä on varauksia epävarmuustekijöille sekä mekanismeja muutosten tekemiseksi menoihin osin keskitetysti.

Menokehysten laatiminen etenee tyypillisesti taloushallinnon virastojen ja ministeriöiden kautta: se määrittelee seuraavan kauden rajat, virastot laativat esityksensä näiden rajojen puitteissa, ja päätöksentekijä vahvistaa koko ja jaon. Julkisen budjetin hyväksymisessä menokehykset ovat keskeinen keino kontrolloida kasvua ja varmistaa pitkän aikavälin kestävyys.

Kritiikit liittyvät usein joustavuuden vähenemiseen ja tarvehankintojen ristiriitoihin sekä mahdollisiin päätöksenteon viiveisiin. Toisaalta menokehykset voivat parantaa läpinäkyyttä, vastuullisuutta ja tulosperusteista budjetointia.