Maatalousmaa

Maatalousmaa on maaperäalue, jota käytetään pääasiassa maatalouden tuotantoon. Siihen kuuluvat tyypillisesti pellot, niityt ja laidunmaat sekä mahdollisesti viljelyyn tarkoitetut rakenteet ja kasvihuoneet. Maatalousmaa eroaa muista maankäyttömuodoista kuten metsätaloudesta, rakennetuista alueista ja vesistöistä.

Käyttö ja hoito liittyvät viljelyn, laidunnuksen ja niittämisen järjestämiseen sekä maan ylläpitoon ja viljelykiertojen toteuttamiseen. Omistus tai vuokraus ylläpitää maatilan toimintaa, ja tuotantorakenteet voivat vaihdella pienistä perhetiloista suuriin yhdyskuntiin. Maatalousmaan tilaa voidaan muokata esimerkiksi parantamalla maaperää tai kastelu- sekä sadeolosuhteisiin liittyviä käytäntöjä; harjoitettavat toimet riippuvat paikallisista olosuhteista ja tuotantotavoitteista.

Lainsäädäntö ja kaavoitus vaikuttavat siihen, miten maatalousmaata voidaan käyttää ja muuttaa. Maankäyttö- ja rakennuslainsäädäntö sekä kaavoitussuunnittelu säätelevät, missä määrin maatalousmaata voidaan siirtää rakennus- tai muun ei-maatalouden käyttöön. Maatalousmaan suojelua tukevat usein myös poliittiset toimet, jotka tähtäävät ruokatuotannon, alueellisen elinvoimaisuuden ja luonnon monimuotoisuuden ylläpitämiseen.

Tilastot ja trendit osoittavat, että maatilavaltaisten alojen osuus voi vaihdella maittain. Monissa maissa maatalousmaan osuus on pienentynyt metsän laajentuessa ja kaupungistumisen myötä, vaikka samalla puututaan maatalouden kannattavuuden ja elinvoimaisuuden tukemiseen.

Maatalousmaa on keskeinen osa maaseutua ja ruokatuotannon perustaa.