Maastonmuotoja

Maastonmuotoja tarkoittaa maan pinnan reliefin piirteitä, kuten korkeuseroja, harjanteita, laaksoja sekä vesistöjen muotoja. Maastonmuotojen tutkimus kuuluu geomorfologiaan, ja ne kertovat alueen geologisesta historiasta sekä siitä, miten maasto vaikuttaa maankäyttöön, rakentamiseen ja luonnonvarojen hyödyntämiseen.

Maastonmuotoja syntyy monien prosessien vuorovaikutuksesta. Tektoniikka ja eroosio muokkaavat maata, mutta erityisesti viimeisen jääkauden vaikutukset ovat muokanneet suuren osan nykyisestä reliefistä Suomessa: jäätiköt kuljettivat aineksia, muotoivat moreenia ja jättivät järviä, soita sekä harjanteita. Maastonmuotoja voidaan luokitella suurin piirtein makroreliefiin (suuret muodot kuten tasangot ja suuret harjanteet), mesoreliefiin (laaksot, rinteet, reunamuodostumat) sekä mikroreliefiin (pienemmät pinnan epätasaisuudet).

Suomen maasto on pääosin tasaista tai hieman kumpuilevaa metsien ja järvien peitossa. Glaciaalinen perintö näkyy erityisesti järviverkostona, moreenimuodostumien hallussapito sekä kallio- ja harjannelinjastona. Rannikolla ja saaristossa korostuvat rannikkokallioiden muodot sekä veden vaikutus kasvillisuuteen.

Maastonmuotojen tuntemus tukee maankäyttöä, vesistöjen hallintaa, metsätaloutta ja riskien hallintaa sekä ekologista suunnittelua. Maastonmuotoja kartoitetaan ja luokitellaan karttojen, ilmakuvausten ja laserkeilauksen avulla, mikä auttaa esimerkiksi hydrologian, ilmastonmuutoksen sekä elinympäristöjen tutkimusta.