Tektoniikka

Tektoniikka, tai laattatektoniikka, on geologian tutkimusala, joka käsittelee maapallon lithosfääriin kuuluvien suurten laattojen liikkeitä sekä niiden vuorovaikutuksia. Lithosfääri koostuu sekä manner- että merellistä laattoja, jotka kelluvat plastisen asthenosfäärin päällä ja voivat liukua suhteessa toisiinsa. Laattojen liikkeet selittävät manner- ja merellisen maanpinnan muutoksia, kuten vuoristojen muodostumista, maanjäristyksiä ja tulivuoritoimintaa.

Laattojen liikkeet johtuvat konvektiovirroista vaipassa sekä laattojen jäykästä luonteesta, joka aikaansaa niiden suhteellisen liikkumisen. Laattojen rajat voidaan jakaa kolmeen päätyyppiin: erkaantumis- eli divergentit rajat, joilla laatat erkanevat ja syntyy uutta merenpohjaa; kohtaavat eli konvergentit rajat, joissa laatat lähestyvät ja toinen laatta voi vajota toisen alle (subduktio) sekä vuoristojen ja syvävyöhykkeiden synty; sekä siirtävät eli transform-rajat, joissa laatat liukuvat ohi toisistaan ja aiheuttavat maanjäristyksiä.

Todisteet tektonisesta toiminnasta ovat monimuotoisia. Paleomagnetismi osoittaa, että mannerlaatat ovat eri aikoina siirtyneet ja ne ovat muuttaneet napojen suuntaa. Meriräjien syntyminen ja meriaaltojen vanheneminen ridgen kohdalta sekä syntyvien ja vanhenevien merenlaattakerrosten kuvio osoittavat laattaliikkeitä. Maanjäristykset, vuoristojakaumat ja tulivuoritoiminta nivoutuvat usein laattojen rajoihin, erityisesti konvergenttisiin ja transformtisiin rajatapahtumiin.

Laattatektoniikka on hyväksytty nykyinen selitys maapallon julkisille geologisille ilmiöille ja sen kehitys on ollut keskeistä 1960-luvun tutkimuspaneelien myötä. Siitä huolimatta tutkimus jatkuu, ja tarkemmat mallit kuvaavat sekä yksittäisten laattojen että pienempien pienlepäryhmien liikkeitä sekä maanpinnan pitkäaikaista muotoutumista.