Lämpötilasäätely

Lämpötilasäätely tarkoittaa elimistön mekanismien kokonaisuutta, jolla kehon sisäinen lämpötila pidetään mahdollisimman vakaana ympäristön vaihteluista huolimatta. Pääkoordinaattorina on hypotalamus, jonka säätöarvo määrittää tavoitellun lämpötilan. Aikuisen normaalin sisäisen lämpötilan katsotaan yleensä olevan noin 36,5–37,5 °C.

Lämpötilan säätö perustuu sekä lämmön tuotantoon että senpoistoon. Lämpöä syntyy pääasiassa perusaineenvaihdunnasta, lihasaktiivisuuden vapinasta ja, joissakin tapauksissa, ruskean rasvun kautta. Lämpöä säilytetään supistamalla ihon verisuonia ja vähentämällä verenvirtausta iholle. Lämpöä poistetaan pääasiassa säteilemällä, johtumalla, konvektion ja haihdutuksen kautta; eläimillä myös läähätys voi tehostaa lämmönpoistoa.

Käytännön toiminta yhdistää fysiologisia ja käyttäytymisen tasoja. Kun ympäristö on kylmä, ihminen voi lisätä vaatetusta, liikkua enemmän tai hakeutua lämpimään tilaan. Kuumennaessa kehoa viilentää esimerkiksi hikoilu ja kehon asettaman lämpötilan laskeminen.

Kuume on erityinen, säädelty nousu asetetussa arvossa infektion yhteydessä. Pyrogenit vaikuttavat hypotalamukseen ja lisäävät prostaglandiinien E2 tuotantoa, jolloin asetettu arvo kohoaa. Kun tulehdus lievittyy, asetettu arvo laskee ja kehon lämpötila palautuu normaaliksi. Lämpötilan vaihtelut voivat lisäksi johtua vuorokaudenajasta sekä yksilöllisistä tekijöistä.

Tärkeitä seikkoja ovat normaalin lämpötilan vaihteluväli, ikä ja sairaudet sekä lämpötilan liialliset muutokset, jotka voivat olla hätätilanteita kuten hypotermia tai hypertermia.