Lämpölevyä

Lämpölevy on suorakaiteen tai pyöreän muotoisen topin omaava sähkölaitteisto, jonka avulla voidaan lämmittää nesteitä tai kiinteitä näytteitä suoraan lasi- tai metallipohjaisissa astioissa. Lämpölevy sisältää lämmityselementin, joka on piilotettu kotelon sisään ja jonka lämpötilaa säädetään termostaatin, säätönupin tai digitaalisen näytön avulla. Pintaa pidetään tasaä lämpötilassa ja se on yleensä valmistettu metallista tai keraamisesta materiaalista.

Tyypit ja ominaisuudet: Elektrisissä lämpölevyissä on eristetty kotelo ja litteä, kuumuutta kestävä pinta. Osa malleista sisältää magnettisen sekoittimen, jolloin laite tunnetaan lämpölevy-stirrer -yhdistelmänä. Lämpötila-alue vaihtelee tyypillisesti noin huoneenlämmöstä 50–300 °C, jotkut korkeammille lämpötiloille suunnitellut mallit voivat saavuttaa lähelle 350–400 °C. Tarkempi ohjaus voi perustua digitaliseen PID-säätimeen, joka parantaa vakaata lämpötilan ylläpitoa.

Käyttötarkoitukset: Lämpölevyä käytetään laboratorioissa nesteiden ja kiinteiden näytteiden lämmittämiseen, näytevalmisteluihin, liuosten kuumentamiseen sekä osana muita kokeita, joissa tasainen ja hallittu lämpö on olennaista. Sitä käytetään myös koulutuksessa ja joissain kotitalous- tai esittelytilanteissa, joissa tarvitaan siisti ja hallittu lämmitys.

Käyttö ja turvallisuus: Astia asetetaan tasaiselle, kuumuutta kestävälle pinnalle. Lämpötilaa säädetään ja annetaan ajan kulua vakaantua. Käytetään palamattomia mattoja ja pidetään vara- tai kaasuvaroina. Useimmat laitteet sisältävät ylikuumenemis- ja automaattisytytoimintoja.

Vertailu muihin lämmitysmenetelmiin: Toisin kuin kaasukattila, lämpölevy tarjoaa puhtaamman lämpötilan hallinnan ja tasaisemman lämmön jakautumisen tasaisella pohjalla oleville astioille, mutta lämmitys voi olla hitaampaa ja epätasainen lämpö saattaa ilmetä, jos pinta ei ole tasainen.

Käsite ja hoito: Termi muodostuu sanoista lämpeäminen ja levy. Lämpölevy on yleinen laboratorio- ja koululaitteiden perusvaruste.