Lyöntipaalutus

Lyöntipaalutus on paalutuksen muoto, jossa rakennuspilarit tai tukipaalut asennetaan maaperään iskemällä niitä paaluttimella. Menetelmä perustuu siihen, että paalut kytkeytyvät maaperään sekä kärjen end-bearing-kennäriin että kitkakuormitukseen pystyäkseen kantamaan rakenteen kuormituksen. Paalutuskohdassa käytetään yleensä valmiiksi valmistettuja paaluja, kuten teräspaaluja, betonipaaluja tai puupaaluja.

Asennusprosessissa paalut jäsennellään paaluttimeen ja ne työnnetään tai hakataan maaperään toistuvin iskupainein. Nykyiset laitteet voivat olla diesel- tai hydraulikäyttöisiä, joskus mukana on mekaaninen ohjaus ja tarkkailu, jotta paalu asettuu suoraan ja saavuttaa suunnitellun syvyyden. Paalutuksen aikana mitataan usein paalun kulkua ja vastetta (esim. iskunsiirto tai tipakoe), jotta voidaan arvioida paalun kantavuutta ja asennuksen onnistuminen.

Käyttökohteita ovat perustukset rakennuksille, siltojen pylväät sekä merenranta- ja vesialueiden rakenteet. Lyöntipaalutus soveltuu erityisesti silloin, kun maaperä tukee end-bearing-tila tai kun kivimöykyn läpikäypä paalutus on tarkoituksenmukaista. Etuina mainitaan nopean asennuksen mahdollisuus, soveltuvuus useille maaperille sekä vähemmän maaperän jäytämistä verrattuna joidenkin muiden paalutustekniikoiden käyttöön. Haittoina esiintyvät melu ja tärinä sekä rajoitteet, kuten kova kallioperä, tiukat aikataulut tai ympäristörajoitukset.

Materiaalivaihtoehdot kattavat puu-, teräs- ja betonipaalerit sekä näiden yhdistelmät. Pitkällä aikavälillä paalutukseen liittyy jatkuvan laadunvalvonnan tarve, mukaan lukien asianmukaiset hyväksynnät ja standardien noudattaminen.