paalutukseen

Paalutus on rakennusperustusmenetelmä, jossa rakennuksen kuorma siirretään maaperään paalujen avulla. Paalut ulottuvat syvemmälle kantaviin kerroksiin, jolloin pehmeä tai vedenalainen maaperä ei aiheuta liiallista painumaa. Paalutuksen tarkoituksena on varmistaa rakenteen vakaus sekä jakaa kuorma oikealle syvyyteen. Sitä käytetään esimerkiksi asuin-, liike- ja teollisuusrakennuksissa sekä silloissa ja merellisiä tai vedenalaisia rakenteita vaativissa kohteissa.

Paalutusmenetelmät voidaan jakaa pääosin kolmeen ryhmään. Iskupaalutus lyö paalut maahan paaluttimella, jolloin kuorma siirretään suoraan maahan iskulla. Tärinäpalaus käytetään tärinää hyödyntäen, jolloin maaperä murskenee ja paalut tunkeutuvat syvemmälle. Porapaalutus rakennetaan poraamalla paalun ontelo ja täyttämällä se betonilla; tämä soveltuu tiukkoihin tiloihin, jäykempiin maakerroksiin sekä tarkempiin syvyyksiin.

Materiaalit paaluille ovat yleisimmin teräspaalut, betonipaaluja sekä puuripaaluja. Esivalmistetut teräs- tai betonipaalu- elementit sekä paalut, jotka voivat olla end-bearing- (kantavuus perilleen kerroksesta) tai friction-kantavuudeltaan (kitka kerroksissa) riippuen maaperäolosuhteista.

Paalutuksen suunnittelu perustuu maaperätutkimukseen ja kuormituslaskelmiin. Päätökset paalujen määrä, pituus ja asennustapa tehdään ottaen huomioon rakennettavan kuorman luonne, maanlaatu ja pohjaveden taso. Paalut grafit paalutestiin voidaan suorittaa lohko- tai kokoluokkatestauksella sekä visuaalisella tarkastuksella.

Ympäristö- ja säädösten näkökulmasta paalutus aiheuttaa melua ja tärinää, minkä vuoksi vaikutuksia pyritään minimoimaan aikataulutuksella ja suojatoimenpiteillä. Suomessa ja EU-alueella paalutusta ohjataan rakennusmääräyksillä sekä eurokoodien ohjeilla; käytössä ovat EN-standardit sekä paikalliset rakennus- ja ympäristönormit.