tärinää

Tärinää on ilmiö, jossa kappale suorittaa värähtelyä eli säännöllistä tai satunnaista liikettä tasapainopisteensä ympäri. Suomessa tärinä tai tärinöinti kuvaa tällaisia värähtelyjä, joita voi havaita sekä kehon tuntemuksia että ympäristöä ajatellen. Fyysisesti tärinä tarkoittaa pisteen siirtymistä tasapainoasemastaan toistuvasti, ja sen ominaisuuksia kuvaavat taajuus, amplitudi ja vaimennus.

Taajuus, mitattuna hertseinä (Hz), kertoo, kuinka monta värähdystä tapahtuu sekunnissa. Amplitudi kuvaa liikkeen suuruutta ja voidaan mitata siirtymänä (millimetreinä tai mikrometreinä) tai kiihtyvyytenä (m/s^2). Käytännössä tärinän koko kuvaillaan sekä ajallisesti että taajuusriippuvaisesti, ja usein käytetään RMS-kiihtyvyyttä sekä spektrianalyysiä.

Värinän lähteitä ovat esimerkiksi pyörivien koneiden epätasapaino, laakeriongelmat, hihna- ja hammaspyöräjärjestelmät sekä kuormituksen vaihtelut. Myös ulkoiset tekijät, kuten maanjäristykset tai rakennuksen omat resonanssimuodot, voivat aiheuttaa tärinää. Teollisissa laitoksissa tärinä voi aiheuttaa koneiden kulumista, ja rakennuksissa se voi aiheuttaa epämukavuutta sekä mahdollisesti vaurioita.

Mittaukseen käytetään kiihtyvyysantureita ja vibrometreja; tiedot analysoidaan esimerkiksi Fourier'n muunnoksella saadakseen taajuusjakauman ja hakeakseen päätaajuudet. Tärinän hallintaan sovelletaan erilaista isolaatiota, vaimennusta, jäykistystä sekä kohteiden tasapainottamista.

Standardit ja ohjeet määrittelevät mittausmenetelmät sekä sallitut tasot työperäiselle altistumiselle ja laitteiden tärinän hallinnalle. Pitkäaikainen tärinä voi heikentää mukavuutta, aiheuttaa keskittymis- ja terveyshaittoja sekä lisätä rakenteiden väsymystä.