Lyijypigmentit

Lyijypigmentit ovat pigmenttejä, jotka sisältävät lyijyä, useimmiten lyijy-yhdisteitä. Historiallisesti lyijyä on käytetty laajasti maaleissa ja muissa väriaineissa sen hyvien peitto-ominaisuuksien, kirkkaiden värien ja kestävyyden vuoksi. Tunnetuimpia lyijypigmenttejä ovat lyijyvalkoinen (lyijykarbonaatti), joka on ollut käytössä antiikin ajoista lähtien, sekä lyijykromaatti, jota käytettiin kirkkaiden keltaisten, oranssien ja punaisten värien valmistuksessa. Lyijyoksidia on myös käytetty pigmenteissä.

Lyijypigmenttien käyttö on kuitenkin vähentynyt merkittävästi teollistumisen myötä ja erityisesti sen jälkeen, kun lyijyn myrkyllisyys ja sen terveyshaitat ymmärrettiin. Lyijy on raskasmetalli, joka voi kertyä elimistöön ja aiheuttaa vakavia terveysongelmia, erityisesti hermostolle, munuaisille ja lisääntymisterveydelle. Lapset ovat erityisen herkkiä lyijymyrkytykselle. Tämän vuoksi lyijypohjaisten maalien ja pigmenttien käyttöä on rajoitettu ja monissa maissa jopa kielletty kuluttajatuotteissa.

Nykyään lyijypigmenttejä käytetään harvoin, lähinnä erikoistarkoituksiin, kuten taidekonservointiin tai tietyissä teollisissa sovelluksissa, joissa niiden ainutlaatuisia ominaisuuksia tarvitaan ja joissa työntekijöiden suojelu on varmistettu. Niiden sijaan on kehitetty turvallisempia lyijyttömiä pigmenttejä, kuten titaanidioksidia valkoisena pigmenttinä, jotka tarjoavat vastaavia ominaisuuksia ilman terveysriskejä. Lyijypigmenttien tunnistaminen ja asianmukainen käsittely ovat tärkeitä jäännösten vuoksi, jotka voivat edelleen olla olemassa vanhemmissa rakennuksissa ja esineissä.