Lyheneminen

Lyheneminen on kielitieteellinen ilmiö, jossa sanaa tai sanayhdistelmää käytetään lyhyemmässä muodossa. Se esiintyy sekä arkisessa että teknisessä kirjoittelussa ja helpottaa pitkäkestoisten ilmauksien ja toistuvien viitteiden ilmaisua. Suomessa lyhenteet jaetaan usein kolmeen luokkaan: lyhenteeseen, akronyymiin ja initialismiin.

Lyhenne tarkoittaa sanan tai ilmauksen osan käyttämistä lyhentämisen kautta, kuten esim. esimerkiksi tai mm. muun muassa. Akronyymi on lyhenne, jonka alkukirjaimista muodostuu uusi sana tai äänneasu, kuten NATO. Initialismi koostuu kirjainten luettavasta yksiköistä, kuten YK tai EU, jotka tavataan yleensä lausuttavan kirjaimina. Joillakin lyhenteillä voi olla sekä akronyymi- että initialismiversio, ja käytännössä valinta riippuu kontekstista tai kirjoitustavasta.

Käytännön huomioita: oikea kirjoitusasu ja pistetys vaihtelevat tyylin mukaan. Perinteisesti lyhenteillä on pisteitä kuten esim., jne., mm., mutta monissa teknisissä ja virallisissa yhteyksissä käytetään ilman pistettä: EU, NATO, GPS. Ensimmäisellä kerralla termi voidaan kirjoittaa täysimittaisena ja sen jälkeen käyttää lyhennettä sulkuihin määriteltynä. Selventävä määritelmä auttaa lukijaa ymmärtämään viitattavan käsitteen.

Lyheneminen on hyödyllinen keino tiivistää tekstiä, mutta liiallinen käyttö voi heikentää luettavuutta. Hyvä käytäntö on varmistaa selkeys ja yleisön tuntemus sekä tarjota lyhenteelle selitys ensimmäisellä kerralla.