lyhennettä

Lyhennettä on suomen kielen sana lyhenteestä muodostuvan abstraktin muodon partitiivi yksikkö. Lyhenne tarkoittaa pidemmän ilmaisun lyhyempää, tiivistettyä muotoa, ja sen käyttö on yleistä sekä arkisessa että ammatillisessa tekstissä. Sanan taustalla on ajatus säästää tilaa ja tehdä viestinnästä kätevämpää.

Kielenopillisesti lyhenne on substantiivi, jonka perusmuoto on lyhenne. Sen partitiivinen muoto on lyhennettä, jota käytetään, kun lyhennettä käsitellään lauseessa kohteena tai epämääräisenä määränä. Esimerkiksi lauseessa "Tässä lauseessa käytetään lyhennettä." - tässä lyhennettä on partitiivimuodossa. Lyhenteet voivat esiintyä sekä yksittäisinä kirjaintyyppisinä lyhenteinä (esim. "esim." esimerkin merkiksi) että pidempien sanaliittojen lyhentäminä.

Lyhenteiden käyttöä ohjaa sekä kielen että tyylin säännöt. Kirjaintyyppiset lyhenteet, kuten esim. tai mm., ovat yleisiä kirjoitetussa tekstissä, kun halutaan viitata sanaan tai ilmaisuun lyhyesti. Tällöin lyhenteet voivat esiintyä sekä nimitys- että tunnistemerkintöinä; niiden kirjoitusasua ja asettelua säätelee konteksti ja ohjeistukset. Lisäksi on huomattava, että lyhenteet voivat muuttua kieliopillisesti erilaisiksi riippuen siitä, onko ne lauseen subjekti, objekti vai osa muuta rakennetta.

Etymologisesti lyhenne juontuu verbistä lyhentää, ja sen muodostumisen taustalla on ajatus lyhentämisestä: lyhenne on pidemmän ilmaisun lyhyt muoto. Lyhenteet ovat eräissä tapauksissa pysyviä yleisnimiä, kun taas toisinaan ne syntyvät tilapäisesti erilaisissa asiayhteyksissä ja tyyleissä.