Luottokerkoinnissa

Luottokerkoinnissa on kuvitteellinen käsite, joka kuvaa yhteisöllistä rahoitus- ja pääomakäytäntöä, jossa ihmiset muodostavat luottamukseen perustuvan verkoston lainaamiseen, säästämiseen ja tiedon jakamiseen. Termi yhdistää suomen sanat luotto, kerho ja inessiivinen muoto, mikä viittaa siihen tilaan tai paikkaan, jossa luottamukselliset menettelyt toteutuvat. Käsite esiintyy lähinnä keskusteluissa vaihtoehtoisen rahoituksen, sosiaalisen pääoman ja yhteisöllisen talouden konteksteissa.

Taustaa ja käsitteen tarkoitus on kuvata tilannetta, jossa yhteisö tuottaa itse rahoituksellista turvaa ilman perinteisiä pankkikanavia. Luottokerkoinnissa korostuvat luotettava jäsenyys, avoin yhteisöllinen päätöksenteko sekä sitoutuminen toisten auttamiseen. Malli nojautuu pitkälti sosiaaliseen pääomaan, joka syntyy luottamuksesta, yhteisöllisistä normista ja vastuullisesta käytöksestä. Tavoitteena on mahdollistaa pienet lainat, turvallinen säästäminen ja taitojen sekä resurssien jakaminen.

Toimintatavat voivat sisältää säännöllisiä kokoontumisia, joissa osallistujat suunnittelevat laina- ja takaisinmaksukäytännöt sekä jakavat resursseja, kuten aikatauluja, työpanoksia tai lapsiperheiden tukimuotoja. Läpinäkyvyys, luottoluettelon kaltaiset vapaaehtoiset käytännöt ja konfliktien ratkaiseminen yhteisellä sovittelulla ovat tyypillisiä piirteitä. Käytännön toteutukset vaihtelevat ja voivat pysyä kevyinä käyttäjäkohtaisina verkostoina tai kehittyä laajemmiksi, muodollisemmiksi järjestelmissä.

Huomioitavaa on, että Luottokerkoinnissa ei ole vakiintunutta lainsäädäntöä eikä se ole yleisesti käytössä oleva organisaatiomuoto. Se toimii enemmän ajatuksellisena mallina siitä, miten luottamus ja yhteisöllinen talous voivat täydentää perinteisiä rahoituskanavia. Siksi käsite esiintyy enimmäkseen akateemisessa keskustelussa, kokeellisissa projekteissa ja fiktiossa.