Luonteet

Luonteet ovat yksilön pysyviä taipumuksia, jotka ohjaavat sitä, miten ihminen kokee tunteita, miten hän suhtautuu muihin ja miten hän tekee päätöksiä. Luonteet koostuvat sekä biologisista tekijöistä että elämänkokemuksesta, ja ne voivat ilmetä esimerkiksi kuormituksen alla ilmenevänä reaktiivisuutena, sosiaalisena käyttäytymisenä ja motivaationa.

Termiä käytetään usein synonyyminä luonteenpiirteille tai temperamentille. Psykologiassa erottaminen on kuitenkin hyödyllistä: temperamentti viittaa pääasiassa biologisesti perustuneisiin, suhteellisen pysyviin reagointitapoihin, kun taas luonteenpiirteet ja luonne voivat viitata arvoihin, tavoitteisiin ja kokemusten mukaan muokkautuneisiin käyttäytymistapoihin.

Historia: Perinteisessä ajattelussa puhutaan neljästä temperamentista: sanguiininen, kolerinen, melankolinen ja flegmaattinen. Näiden alkujuuret ovat antiikin Kreikassa, Hippokratesen ja Galenin humoraaliteoriassa, ja ne vaikuttivat lääketieteeseen sekä kulttuuriseen käsitykseen luonteesta.

Nykypsykologiassa moderni tutkimus puhuu usein temperamentista, joka on biologinen ja yleensä varhain kehityksessä ilmenevä piirre. Persoonallisuutta tarkastellaan myös Viiden tekijän mallin (Big Five) kautta. Luonnetta pidetään vuorovaikutuksessa sosiokulttuuristen kokemusten kanssa, joten muutos on mahdollista.

Luonteita ja temperamentteja arvioidaan sekä itsereporttien että havainnointien avulla. Arviointi voi auttaa ymmärtämään yhteensopivuutta, oppimistyylejä ja stressireaktioita. On kuitenkin tärkeää välttää liiallista luokitusta tai stereotyyppien käyttämistä.

Luonteet ovat käyttökelpoisia käsitteitä esimerkiksi kasvatuksessa ja psykologiassa, mutta ne ovat vain osa ihmisyyttä. Ne antavat viitteitä siitä, miten ihminen reagoi maailmaan, eivätkä ne määritä hänen arvoaan tai potentiaaliaan.