Luonnonkarva

Luonnonkarva on termi, jota käytetään sekä suomalaisessa että kansainvälisessä kielessä kuvaamaan luonnonvalmisteista, eläinten karvaa käytettävää materiaalia, sekä viittausta eläinten luonnolliseen turkkiin. Sen vastakohta on synteettinen tai tekokarva, joka valmistetaan keinokuituja käyttäen. Luonnonkarva voi tulla erilaisista karvakarjoista, kuten minkin, ketun, jäniksen ja muiden turkiseläinten nahkanappeihin liitettävien karvojen avulla, ja se voi syntyä sekä kaupallisen turkiseläinten kasvattamisen että metsä- tai pyydysteen kautta.

Prosessi alkaa eläinkunnasta saatavien nahkojen keräämisestä, puhdistamisesta, kuorimisesta ja käsittelystä. Tullessaan turkiskelua varten nahat voivat käsitellä tanni- ja värjäysvaiheissa sekä viimeistellämyksellä, kuten kiillottamalla tai karvan suuntaamista parantavilla toimenpiteillä. Korkealaatuinen luonnonkarva voi olla eritelty erilaisiksi laatuluokiksi ja luoda käyttökelpoisia pienesineitä sekä vaatetusta.

Käyttö ja kulttuurinen merkitys vaihtelevat: luonnonkarvaa käytetään sekä vaatteissa että sisustustuotteissa, ja sillä on pitkä historia joissakin kulttuureissa. Sen käyttöönoton ympäristö- ja eläin­hyvinvointivaikutukset herättävät kiistoja. Eläinten hyvinvointi sekä tuotantopanosten ympäristövaikutukset ovat suuria keskustelunaiheita, ja monissa maissa asetetaan tiukempia säädöksiä tai kieltomääräyksiä turkistuotannolle. Vastineena ovat syntetisoidut tai kierrätysmaterialeista valmistetut vaihtoehdot sekä vastuullistetut, läpinäkyvät tuotantoketjut.

Hoito ja ylläpito: luonnonkarvaa voidaan puhdistaa ja tuulettaa, mutta sen hoito vaatii yleensä ammattimaista puhdistusta sekä asianmukaista säilytystä, suojaten kosteudelta ja auringonvalolta. Turkinhoito on tärkeää karvan elinvoimaisuuden säilyttämiseksi.