Lithifikaatio

Lithifikaatio on sedimentaaristen kivien muodostumisprosessi, jossa irtonaiset sedimentit muuttuvat kiinteäksi kivilajiksi. Prosessi tapahtuu yleensä hautautumisen jälkeen, kun sedimentti altistuu diageneesille maankuoren sisällä. Lithifikaatio muodostuu kahdesta päävaiheesta: kompaktoitumisesta ja sementoitumisesta.

Kompaktoituminen tapahtuu, kun sedimentin päälle kertynyt paine puristaa hiukkasia yhteen ja poistaa vettä sekä muita nesteitä. Tämä pienentää huokoisuutta ja tiivistää kerrosten rakenteen.

Sementoituminen tapahtuu, kun veden mukana kulkeutuvat mineraalit saostuvat hiukkasten saumojen väliin ja liittävät hiukkaset toisiinsa. Yleisiä sementtejä ovat esimerkiksi kalsiitti CaCO3 ja kvartsista muodostuva silikaatti, jotka lujittavat kivilajin rakennetta.

Diageneesi on lithifikaatiota laajempi kemiallinen ja fysikaalinen muutosprosessi, joka tapahtuu matalissa lämpötiloissa ja paineissa hautautumisen aikana. Diageneesin aikana sedimentin koostumus ja rakenne voivat muuttua ennen lopullista kovettumista, mikä vaikuttaa kivien lopullisiin ominaisuuksiin.

Litifikaation lopputuotokset ovat sedimentaaristen kivien erilaisia tyyppejä. Klastiset kivet, kuten hiekkakivet ja savikivet, muodostuvat pääasiassa hiukkasiksi purkautuvan materiaalin uudelleen rakentumisesta sekä tiivistymisestä. Kemialliset ja biokemialliset kivet, kuten kalkkikivet ja kvartsikivet, syntyvät kemiallisen saostumisen ja biologisen toiminnan seurauksena. Litifikaation historia sekä hautautumisen syvyydet ja veden kemia määrittävät lopullisen kivirakenteen ja sen ominaisuudet.