hiekkakivet

Hiekkakivet ovat klastisia sedimentaarisia kiviä, joiden rakennusosat ovat hiekankokoisia rakeita noin 0,0625–2 millimetriä suuria. Rakeet koostuvat pääasiassa kvartsista, ja niiden yhteenliittäminen tapahtuu tavallisesti mineraalisella sementillä, kuten silikaattisella (kvartsisementillä), kalkkisementillä tai rautaoksidisementillä, jotka sitovat rakeet yhteen. Väri vaihtelee vaalean kellertävästä punertavaan tai harmaaseen riippuen rakeiden ja sementin koostumuksesta.

Rakeet ovat peräisin erilaisista ympäristöistä: jokilaaksojen ja rannikkojen sedimentaatiosta sekä delta- ja suistoalueilta, sekä tuulen vaikutuksesta syntyneiltä dyynialueilta. Kun hiekkakerrokset tiivistyvät ja diagenesin vaikutuksesta rakeet sitoutuvat toisiinsa, syntyy hiekkakivi. Tiivistyminen ja kemialliset muutokset voivat muuttaa rakenteellista tiheyttä ja kovuutta kiven aikana.

Ominaisuuksiltaan hiekkakivet voivat olla hyvin lajitteisia tai epätasaisesti lajittuneita; rakeiden koko ja suunta sekä sementin tyyppi vaikuttavat tiiveyteen, vedenläpäisevyyteen sekä kestävyyteen. Kvartsipitoisuus antaa suurimman osan kovuudesta, ja väri vaihtelee riippuen sementin sekä rakeiden värjäytymisestä.

Käyttö ja merkitys: Hiekkakiveä käytetään laajasti rakennus- ja koristekivenä sekä arkkitehtuurissa että maisemoinnissa. Louhinta tapahtuu globaalisti, ja materiaali tarjosi vaihtelevia ilmeitä riippuen rakeiden koosta ja sementin tyypistä. Se on myös tärkeä teollinen raaka-aine muun muassa rakennusmateriaalien ja kuivikkeiden tuotannossa.