Lisälaiteyksiköiden

Lisälaiteyksiköiden tarkoitetaan tietokone- tai sähköjärjestelmän laitteita, jotka laajentavat järjestelmän toiminnallisuutta ilman, että ne muodostavat keskeistä suoritusalustaa. Ne voivat olla sekä ulkoisia lisälaitteita että sisäisiä moduuleita, jotka kytketään pääjärjestelmään erilaisilla liitännöillä ja busseilla. Lisälaiteyksiköillä tavoitellaan esimerkiksi suurempaa tallennuskapasiteettia, parempaa liitettävyys- tai ohjausmahdollisuutta sekä erikoistoimintoja, joita perusjärjestelmä ei itsessään tarjoa.

Yleisimpiä esimerkkejä ovat ulkoiset tai sisäiset tallennuslaitteet (kovalevyt, SSD-asemat, NAS-ratkaisujen yksiköt), tulostimet ja skannerit, näytöt sekä äänikortit ja verkkokortit. Myös USB-, Thunderbolt-, PCIe- tai SATA-liitännöillä kytkettävät laitteet kuten lisäohjaimet, varmuuskopiointiyksiköt tai laajennusmoduulit kuuluvat tähän kategoriaan. Tällaiset yksiköt voivat mahdollistaa hot-plug -kytkennän ja sekä natiivin että ajuripohjaisen tuen käyttöjärjestelmässä.

Liitettävyys ja yhteensopivuus ovat keskeisiä lisälaiteyksiköiden hallinnassa. Yleisimmät standardit ja liitännät ovat USB, USB-C, Thunderbolt, PCIe, SATA ja Ethernet. Käyttöjärjestelmä ja ajurit määrittävät, miten hyvin laite tunnistetaan, kommunikoidaan ja hyödynnetään. Hyvin suunnitellut lisälaiteyksiköt ovat helposti laajennettavissa, energiatehokkaita ja yhteensopivia useiden valmistajien kanssa.

Lisälaiteyksiköiden kehitys keskittyy edelleen modulaarisuuteen, parempaan nopeuteen ja energiatehokkuuteen sekä pilvi- ja verkkoresurssien integrointiin, mikä mahdollistaa joustavan järjestelmäarkkitehtuurin ja laajennetun tallennus- ja I/O-kapasiteetin.