Lisäilmaisut

Lisäilmaisut ovat kielitieteellinen käsite, jolla tarkoitetaan lauseen perusmerkitykseen lisättäviä pragmattisia ilmaisuita, jotka muuttavat tai tarkentavat puheen sävyä, asennetta, voimakkuutta tai kontekstuaalista suhdetta ilman että ne korvaavat varsinaista propositiivista sisältöä. Ne eivät siis pääasiallisesti muuta sitä, mitä väitetään, mutta ne vaikuttavat siihen miten väite koetaan tai miten puhe etenee.

Lisäilmaisut voidaan jaotella useisiin ryhmiin niiden pragmastisena tarkoituksena. Korostimet ja voimakkuuden ilmaisut, kuten ihan, todellisesti tai aivan, vahvistavat väitteen voimakkuutta. Epävarmuutta tai pehmennystä ilmentävät sanat kuten ehkä, kai tai voisi olla lisäävät puhujan varovaisuutta. Asenne- ja arvostelusilmaukset, esimerkiksi hienoa tai loistavaa, osoittavat puhujan arviointia. Diskurssin hallintaan ja rakenteeseen liittyvät ilmaisut, kuten siis tai no, auttavat puheen kulun ja vuorovaikutuksen sujuvuutta. Lisäksi evidentiiviset ilmaukset kuten ilmeisesti tai näyttää siltä antavat lisätietoa väitteen todistusarvosta.

Lisäilmaisut esiintyvät sekä puhutussa että kirjoitetussa kielessä ja ne ovat keskeisiä diskurssianalyysissä sekä sosiolingvistiikassa, jossa tarkastellaan miten puhujan stance, suhtautuminen ja vuorovaikutuksen dynamiikka rakentuvat. Käyttöön vaikuttavat kulttuuriset tavat, kieliyhteisön konventiot sekä tilannekohtainen viestintästrategia, ja ne voivat muodostaa monimutkaisia ilmauksia, jotka vahvistavat tai pehmentävät viestin tulkintaa.