Lisensointimahdollisuudet

Lisensointimahdollisuudet viittaavat oikeuteen myydä, luovuttaa tai muulla tavoin antaa käytettäväksi toisen omistamaa immateriaalista omaisuutta. Tämä voi koskea tekijänoikeudella suojattua materiaalia, patentteja, tavaramerkkejä, tietotaitoa (know-how), dataa tai ohjelmistoa. Lisensoiminen on tapa saada tuloja ja laajentaa markkinoita samalla kun omistaja säilyttää omat IP-oikeutensa.

Lisensointimalleja ovat tyypillisesti yksinoikeus- ja ei-yksinoikeuslisenssit. Sopimukseen voidaan sisällyttää alueellisia ja toimiala- sekä aikarajoituksia sekä alilisensointioikeudet. Maksuissa käytetään yleensä riippuvaa lisenssimaksua, kertakorvausta tai tulospohjaista osuutta.

Prosessi alkaa immateriaalin arvon ja potentiaalin arvioinnilla sekä lisensointistrategian määrittämisellä: kenelle lisenssoidaan, mille alueille ja millä ehdoilla. Tämän jälkeen neuvotellaan sopimuksen pääkohdista: oikeuksien laajuus, exclusivity, alue, kesto, hinnat, maksuehdot sekä mahdolliset laatutakuu- ja auditointivelvoitteet. Suomessa ja EU:ssa lisensointiin vaikuttavat immateriaalioikeuslainsäädäntö, kilpailuoikeus sekä tietosuoja, ja sopimusten on oltava selkeitä, jotta riidat vältetään.

Kumpikin osapuoli saa oikeudet ja vastuuta; lisenssinantaja pitää kiinni laadunvalvonnasta, IP:n suojaamisesta ja noudattaa sopimusta. Lisenssinsaaja vastaa käyttöoikeuden mukaisesta käytöstä, maksujen suorittamisesta sekä raportoinnista. Sopimukseen voidaan sisällyttää rikkomisen seuraamukset ja irtisanomiskriteerit.

Lisensoinnin etuina ovat tulonlähteiden monipuolistaminen, markkina- ja osaamispääoman laajentaminen sekä riskien hajauttaminen. Riskit liittyvät oikeuksien väärinkäyttöön, laadunhallintaan, maksujen perintään ja kansainväliseen sääntelyyn sekä mahdollisiin kilpailuongelmiin.