Liikennevaloista

Liikennevaloista tarkoitetaan katujen risteysten ja kevyen liikenteen hallintaan käytettyjä visuaalisia signaaleja, jotka opastavat ajoneuvoja sekä jalankulkijoita. Niiden tavoitteena on lisätä liikenteen sujuvuutta sekä vähentää onnettomuuksia risteysalueilla.

Tyypillinen signaalijärjestelmä koostuu signaalilampuista punaisena, keltaisena ja vihreänä sekä ohjauslaitteesta. Punainen merkitsee pysähtymistä, vihreä liikettä, ja keltainen varoittaa lähestyvästä muutoksesta punaiseen. Joillakin risteyksillä on erillisiä nuolilamppuja osoittamaan käännyttävää tai suuntaa antavaa ohjausta.

Nykyään liikennevalot käyttävät energiatehokkaita LED-lamppuja ja niiden hallinta perustuu ohjauskeskukseen. Järjestelmät voivat olla vakiojaksoisia, jolloin valojen vaihtuminen seuraa ennalta määriteltyä rytmiä, tai aktivoivia, jolloin liikenne sekä jalankulkijat vaikuttavat valojen vaihtumiseen sensoreiden kautta. Antureita voivat olla induktiiviset silmukat, tutkat, kamerat sekä verkkopohjaiset tietojärjestelmät. Jalankulkijoiden signaalit näkyvät usein erillisillä kuvilla, ja tarpeen mukaan niihin lisätään ääni- tai opastusmerkkejä.

Historia: ensimmäiset kaasulla toimivat signaalit kehitettiin 1800-luvulla Lontoossa, ja sähköiset järjestelmät yleistyivät 1920–1930-luvuilla. Kansainvälisesti käytetty perusväriyhdistelmä punainen–keltainen–vihreä on vakiintunut monissa maissa. Liikennevalot ovat keskeinen osa kadun infrastruktuuria ja niitä suunnitellaan sekä ajoneuvojen että jalankulkijoiden turvallisuuden huomioiden.

Tulevaisuudessa liikennevalot kehittyvät älykkäiksi ja verkottuneiksi, jolloin ne voivat kommunikoida ajoneuvojen kanssa ja sopeutua reaaliaikaisesti liikenteen kuormitukseen parantaen turvallisuutta ja sujuvuutta.