Levottomuutta

Levottomuutta, tässä yhteydessä levollisuuden puutetta sisäisessä tunnekokemuksessa, tarkoittaa subjektiivista sisäistä agitationtia ja tarvetta liikkua, siirtää paikasta toiseen tai tehdä jatkuvia liikkeitä. Yerunning sana juontaa juurensa adjektiivista levoton ja siihen liitetystä -tta-nominalisoinnista. Käytössä sekä arkisessa kielessä että kliinisessä yhteydessä levottomuus voi viitata yleiseen epämukavuuden tunteeseen tai motoriseen kiihtymykseen, joka ei johdu välittömästi ulkoisista syistä.

Levottomuutta käytetään kuvaamaan monenlaista kokemusta: tavasta, jossa henkilö tuntee tarvetta liikkua tai olla paikallaan, sekä tilaa, jossa jännitys ja levottomuus ovat osa laajempaa tilaa kuten ahdistusta, unettomuutta tai päihteiden käytöstä vieroituksesta toipumista. Sillä on sekä subjektiivinen että havaittava ulottuvuus, ja se voi esiintyä osana mielenterveys- tai neurologisia tiloja sekä syynä päivittäisten toimintojen vaikeudelle.

Syytekijät ja taustat vaihtelevat yksilöllisesti. Levottomuutta voivat aiheuttaa stressi, ahdistus, univaje, kofeiini tai päihteet, krooninen kipu sekä lääkkeet tai vieroitusoireet. Se voi liittyä myös neurologisiin tiloihin kuten levottomien jalkojen oireyhtymään tai joihinkin muhin motorisiin ilmauksiin, sekä masennukseen ja joidenkin psyykkisten sairauksien osatekijöihin.

Diagnoosi perustuu kliiniseen arvioon: potilaan kertomukseen tuntemuksista, niiden kestosta ja tilaa lievittävistä tai pahentavista tekijöistä. Harvinaisissa tapauksissa voidaan käyttää seulonta- tai oirearvioita, kun taas eristäminen muihin tiloihin (agitaatio, levottomuus osana sekavuuskirjoa) on tärkeää.

Hoito keskittyy ensisijaisesti oireiden taustatekijöiden hoitoon. Säännöllinen unirytmi, riittävä liikunta, välttäminen stimulanttien käytöstä ja stressin hallinta voivat lievittää oireita. Lääkitysvalinnat riippuvat taustalla olevasta diagnoosista ja voivat sisältää hoitokäytäntöjä, kuten psyykenlääkkeitä tai erityisesti levottomien jalkojen oireisiin tarkoitettuja hoitoja. Levoton olo on yleinen, mutta se ei välttämättä viittaa johonkin vakavaan, ja sen ymmärtäminen vaatii tilanteen kokonaisvaltaista arviointia.