Laskentakäytännöt

Laskentakäytännöt ovat organisaation tai alan määrittelemiä menettelyjä ja laskelmien suorittamisen ohjeita, joiden tarkoituksena on tuottaa johdonmukaisia, todennettavia ja vertailukelpoisia numeerisia tuloksia. Ne kattavat tiedon keruun, tietojen muokkaamisen, laskentakaavat, pyöristykset, arvioinnit sekä raportoinnin. Laskentakäytännöt voivat soveltua muun muassa kirjanpitoon, budjetointiin, kustannuslaskentaan sekä tieteelliseen data-analyysiin.

Niillä on yleensä omat politiikka- ja ohjesivut, joissa määritellään vastuuhenkilöt, menettelyt, muutoksen hallinta ja koulutus. Vaatimukset noudattavat sovellettavia lainsäädäntöjä ja standardeja; kirjanpitostandardit, verolainsäädäntö sekä mahdollisesti kansainväliset standardit kuten IFRS tai GAAP. Ulkopuoliset tarkastajat voivat arvioida menettelyjen noudattamista.

Keskeiset elementit ovat laskentamenetelmä, tiedonlähteet ja poimintaprosessit, oletukset ja parametrit, estimointi- ja epävarmuustekijät, pyöristyssäännöt, versionhallinta sekä kontrollit ja jäljitettävyys. Dokumentointi ja audit-trails ovat tärkeää.

Tietohallinto ja työkalut huomioivat datan laadunvarmistuksen sekä virheiden havaitsemisen. Käytetyt järjestelmät voivat olla ERP- tai BI-työkaluja sekä taulukkolaskentaohjelmia; automatisointi lisää toistettavuutta, manuaalinen työ voi lisätä riskejä.

Käyttöönotto etenee yleensä määrittelemällä soveltamisala, kartoittamalla nykyiset käytännöt, dokumentoimalla ne, kouluttamalla henkilöstö sekä perustamalla valvontamallit ja säännöllisen päivityksen.