Laparoskooppi

Laparoskooppi on kirurginen instrumentti, jolla on pitkä, ohut runko sekä valonlähde ja kamera. Sen avulla vatsan sisätiloja voidaan kuvata ja monia toimenpiteitä suorittaa pienillä viilloilla. Laparoskoopin lisäksi käytetään yleensä muita instrumentteja trokareiden avulla.

Toimintaperiaate perustuu vatsan täyttämiseen hiilidioksidikaasulla, mikä avaa näkö- ja työtilaa ja helpottaa näkyvyyttä. Laparoskooppi välittää kuvan videokalvolle tai monitorille, jolloin kirurgi näkee ja suorittaa toimenpiteen käyttäen erikoistyökaluja. Yleisesti käytetään yhden tai useamman viillon tekemistä potilaan vatsalle.

Indikaatiot kattavat sekä diagnostiikan että kirurgiset toimenpiteet. Esimerkkejä ovat sappirakon sairaudet ja cholecystectomia, gynekologiset toimenpiteet kuten endometrioosin hoito tai tubal ligation, sekä suoliston, virtsateiden ja ventraalien hernioiden repairit. Diagnostinen laparoskopia voi selvittää kivun tai epäilyttävät löydökset, kun muut tutkimukset ovat epäselviä.

Edut ja riskit: laparoskooppinen leikkaus tuottaa pienemmät arvet, vähemmän kipua ja nopeamman toipumisajan sekä usein lyhyemmän sairaalalauban. Riskit ovat harvinaisia, mutta mahdollisia ja include infektio, verenvuoto, vatsaontelon vauriot sekä kaasun aiheuttama epämukavuus. Tekniikan kehittyessä komplikaatioiden riski pienenee.

Historia: varhaiset kokeilut tehtiin 1900-luvun alkupuolella, muun muassa Georg Kelling ja Hans Christian Jacobaeus vaikuttivat. Moderni videoendoskopian kehitys 1980-luvulla toi paremmat näppälykäytöt ja kuvanlaadun, ja nykyään on myös robottikirurgiaa tukevaa teknologiaa.